Eläinlääkärikortti hihassa

Keitä ne on ne sankarit, ne hevosmaailman synninpäästöjä kirkonmiesten lailla jakelevat yliolennot? Hevosia hoitavat eläinlääkärit ovat alituiseen Hevoluution toimituksen ajatuksissa ja ansaitsevat ehdottomasti kaiken sympatian puolelleen. Me toivomme voimia, jaksamista ja ennen kaikkea syvää henkistä rauhaa jokaiselle ko. ammatille itsensä antaneelle sieluparalle.

Eläinlääkärin kutsuminen paikalle kauhistuttaa, oli kyse sitten akuutista hätätilanteesta tai kroonistuneesta vaivasta, jota potilaan omistajaparka on jo pitkään yrittänyt olla huomaamatta – tietohan lisää tuskaa. Toisaalta eläinlääketieteen puolijumalan saapuminen paikalle voi olla myös helpotus: vihdoin paikalla on joku, joka tietää, mitä tehdään – joku, joka parantaa potilaan ja nostaa painon omistajan sydämeltä. Eikä tässä kaikki! Eläinlääkärin odotetaan ammattinsa lisäksi olevan ekspertti hevosen ruokinnassa, hoidossa, liikutuksessa ja koulutuksessa – ja neuvovan jalostusvalinnoissa ja vielä ratsastuksellisissa ongelmissa. Parasta tässä kaikessa on kuitenkin se, että eläinlääkäriä konsultoimalla saa käyttöönsä rajattomaksi ajaksi eläinlääkäri-kortin, joka tekee haltijansa immuuniksi niin kritiikille kuin itsetutkiskelun ja -kehittämisen tarpeellekin.

Jatka lukemista ”Eläinlääkärikortti hihassa”

Demonisoitu ratsastus, osa 1: Pohkeiden käyttö

Loppujen lopuksi ei ole vielä kovinkaan pitkää aikaa niistä ajoista, kun ratsastus miellettiin liikunnalliseksi harrastukseksi. Olihan se ymmärrettävää, sillä siinä saattoi sekä ihmiselle että hevoselle tulla hiki, eikä sitä katsottu pahalla. Paikasta toiseen liikkumisen lisäksi ratsastuksen tarkoitus oli kehittää ratsukon fysiikkaa, lisätä muun muuassa liikkuvuutta ja lihasvoimaa sekä tasapainoa. Ratsastajat olivat, jos ei hyvässä, niin ainakin kohtuullisessa kunnossa, ja hevosillekin saattoi ostaa varusteet normaalista hevostarvikeliikkeestä norsutavarakaupan ja/tai mittatilaustyön sijaan. Tätä aikaa leimasi myös se, että silloin ratsastukseen käytettiin kommunikointitapaa, jota kutsuttiin avuiksi; pohje-, ohjas-, ääni- ja painoavuiksi. Sitten tuli aikakausi, jolloin ratsastuskypärä vaihdettiin kukkahattuun, ja urheilijoista tuli eläinrääkkääjiä. Jatka lukemista ”Demonisoitu ratsastus, osa 1: Pohkeiden käyttö”

Elämäntilannedilemma

Selataanpas pitkästä aikaa myytävien hevosten ilmoituksia. Ei sillä, että mitään oltaisiin ostamassa, kunhan katsellaan. Ja eihän sitä koskaan tiedä, vaikka sieltä hetken mielijohteesta tulisikin ostettua hevonen. Jospa löytyisikin hevonen, josta jo kuvaa katsomalla tiedetään sen olevan juuri se täydellinen unelmien hevonen. Ei mikään mahdoton haave, sillä onhan niitä hevosia myynnissä joka lähtöön. Nuoria, vanhoja, suuria, pieniä, kouluttamattomia ja kisakonkareita. Yksi yhteinen tekijä kuitenkin tuntuisi usealla hevosella olevan; Monet hevosista myydään elämäntilanteen muuttumisen vuoksi.

Jatka lukemista ”Elämäntilannedilemma”

Väittely: Kuolaimet vs. kuolaimettomat suitset

A: Kuolain on hevosen hallintaväline. Se vaikuttaa oleellisesti sekä ratsastajan että hevosen turvallisuuteen.

B: Turvallisuus ei ole koskaan kiinni käytetystä välineestä, vaan hevosen koulutustasosta.

A: On tilanteita, joissa pelkkä hyvä koulutus ei riitä, vaan saatetaan tarvita myös hyvää jarrua.

B: Myös kuolaimettomista löytyy tehokkaita jarruja, jotka vaikuttavat hevosen suun sijasta hevosen turvan lisäksi myös niskaan joten paine tulee laajemmalle alueelle.

Jatka lukemista ”Väittely: Kuolaimet vs. kuolaimettomat suitset”

Hevosjalostusta vai ponin lisäännyttämistä?

Ensimmäisten kevätauringon säteiden myötä heräilevät tamman omistajat talviuniltaan. Alkavien tammojen kiimojen myötä omistajan mieleen nousee haave pikkuisesta hevosesta. Tulisiko siitä se kisakenttien kuningas tahi kuningatar, jota omasta tammasta ei syystä tai toisesta sitten tullutkaan? Vai olisiko tuleva varsa sittenkin laastarina, kun oma maailman rakkain tamma ikääntyy ja koittaa se hetki kun hän vaipuu ikiuneen? Tai ehkä syyt varsan tekoon onkin taloudelliset? Varsoja teettämällä ei Suomessa rikastu, mutta olisihan muutamankin satasen tienesti aina kotiin päin, kun joka tapauksessa aikoo tammaa pitää.

Se, miten muut hevosihmiset tulevat suhtautumaan sinuun jatkossa riippuu vahvasti siitä, oletko jalostaja vai se pahamaineinen ponin lisäännyttäjä.

Jatka lukemista ”Hevosjalostusta vai ponin lisäännyttämistä?”

Hevosrääkkäysurheilua

On todella hienon näköistä, kun maastoesterataa ajetaan nelivaljakolla. Siinä voimat jylläävät, kun neljä esteettisesti yhteensopivaa hevosta vetää komeita vaunuja erilaisten vesiesteiden lävitse, pujotellen ja pelottomasti kaarteisiin syöksyen. Eikä siinä menossa istuminen ole mitään sunnuntaiajelua kuskillekaan – rehellisesti sanottuna, omat päätetyön tuhoamat kiertäjäkalvosimeni huutavat hoosiannaa jo pelkästään ohjasotteita katsottaessa.

Jatka lukemista ”Hevosrääkkäysurheilua”

Hevoskuiskaajia ja kuiskaavia hevosia

Ennen oli harrastajia, jotka harrastelivat hevosia (ja hevosilla). Lisäksi oli valmentajia, jotka valmensivat, lajista riippuen joko hevosta tai harrastajaa, jotkut jopa molempia yhtäaikaa. Oli eläinlääkäreitä jotka eläinlääkäröivät, kengittäjiä, jotka kengittivät ja hevosten kouluttajia jotka kouluttivat.

Tällä kertaa Hevoluutio ottaa silmätikukseen viimeksi mainitun ja räjähdysmäisesti kasvavan ihmisryhmän. Miksi tämä ihmisryhmä sitten kasvaa, Hevoluution subjektiivisen tutkimuksen mukaan muita edellä mainittuja ryhmiä selkeästi nopeammin?

Koska tuli se suuri oivallus joka julisti suureen ääneen ilosanoman, että ”jokainen hevosta käsittelevä ihminen on myös hevosen kouluttaja”.

Jatka lukemista ”Hevoskuiskaajia ja kuiskaavia hevosia”

Villihevoskortti

Kaikkihan meistä on joskus ollut siinä tilanteessa, kun keskustelutoverimme vetää yhtä-äkkiä esiin kortin ja heiluttelee sitä ylemmyydentuntoisena nenämme edessä. Moni on hoksannut myös itse tuon kortin ylivertaisuuden, ja oppinut käyttämään sitä pääsylippuna ulos hankalimmastakin tilanteesta. Se on ylivoimainen kortti, joka mykistää vastapuolen tai keskeyttää epämiellyttävään suuntaan ajautuvan keskustelun. Se on hevosmaailman punainen kortti, jonka esiin vetämisen jälkeen ei saa enää kommentoida vaan pitää poistua jäähylle. Se todistaa väitteen oikeaksi tai vääräksi, aina tilanteen mukaan. Se kumoaa kaikki argumentit. Sitä ei voi kyseenalaistaa, sillä se on aina ollut ja on aina tuleva olemaan absoluuttinen totuus asiassa kuin asiassa. Se on villihevoskortti.

Mikä on tuon kortin syvin olemus, ja onko se niin kaikkivoipa, kun uskomme? Jatka lukemista ”Villihevoskortti”

Maailman napa-apina

Ihmisellä on uskomaton taipumus ylistää omaa erityisyyttään. Se kuuluu lajityypilliseen käyttäytymiseemme, kuten myös kyvyttömyytemme nähdä omaa merkityksettömyyttämme.

Tämä näkyy erityisen hyvin hevosihmisessä. Hevoluution toimituksen suorittaman empiirisen tutkimuksen mukaan yhteiskunnassamme ei ole toista yhtä pahasti egomaniaan taipuvaista ihmisjoukkoa kuin hevosia omistava, kasvattava, kouluttava tai jollakin tapaa hyväkseen käyttävä kansanosa. Jatka lukemista ”Maailman napa-apina”

Rakkaat orjamme

Me kaikki teemme parhaamme pitääksemme hevosemme mahdollisimman hyvinvoivina. Pyrimme täyttämään sen tarpeet, kuten tehtäviimme kuuluu; välillä tuntuu, että huolehdimme hevosistamme paremmin kuin itsestämme. Ymmärrämme, mitä sen ruoansulatusjärjestelmä tarvitsee voidakseen hyvin. Tiedämme, kuinka säilyttää sen tuki- ja liikuntaelimistö terveenä ja toimivana mahdollisimman pitkään. Osaamme tarkkailla sen lihavuuskuntoa ja kehittää sen lihaksistoa ergonomisesti. Pohdimme sen lajityypillisiä ominaisuuksia, tunnustamme sen tarpeen pystyä näkemään ja koskettamaan lajitovereitaan sekä liikkumaan riittävästi. Lähtökohtaisesti kesyhevonen on onnellisempi, terveempi ja hyvinvoivampi kuin koskaan.

Mutta onko se iloinen?

Kokeeko se ylitsepursuavaa elämäniloa?

Nauttiiko se jokaisesta hengenvedostaan ja ottamastaan askeleesta? Jatka lukemista ”Rakkaat orjamme”