Vinoutuneet kuplissaan

Jos tämä ei olisi Hevoluutio, vaan tämä olisi facebook-keskustelu, voisin korvata koko tämän kirjoituksen yksinkertaisesti sanoilla ”Muistakaa lähdekritiikki!” Näillä sanoilla voimme torjua minkä tahansa informaation, josta emme pidä. Sen lisäksi vaikutamme todella älykkäiltä kanssakeskustelijamme mielestä, koska osaamme olla kriittisiä. Vai osaammeko? Aikuisten oikeesti? Suurin osa lukijoista tässä vaiheessa kokee tietenkin osaavansa. Juuri heille suosittelen postauksen lukemista loppuun saakka. Ajatuksella.

Onko lähdekritiikistä mitään hyötyä, jos aivomme ovat lähtökohtaisesti vinoutuneet ja elämme informaatiokuplassa? Niin missä??

Elämme informaation kultaista aikakautta. Meistä melkein jokaisella kulkee taskussaan pieni, uskomattoman älykäs kommunikointiväline, joka pitää sisällään ylijumala Googlen, tuon joka kansalaisen valtaväylän kohti rajoittamatonta tietoa. Ja niin minä kuin sinäkin palvomme päivittäin ylijumalaamme, uhraamme sille täysin vapaaehtoisesti tietoa itsestämme erilaisten sosiaalisten medioiden ja evästeiden kautta, saaden palkkioksemme kaiken universaalin tiedon, mitä se pitää sisällään. Kaikista ihmiskunnan koskaan palvomista jumalista Google on ehdottomasti kaikkitietävin ja todella ylimaallisen kaikkivoipa.

Me ihmiset rakastamme tietoa, on se sitten tietoa meitä ympäröivistä tieteellisistä ilmiöistä, suosikkiartisteistamme tai ihan vain naapurin aamiaisen sisällöstä tai Antti Rinteen alushousujen väristä. Meille kelpaa tieto kuin tieto. Mitä tahansa me tahdomme tietää naapureistamme, julkisuuden henkilöistä tai vaikkapa maailman puolankielisen väestön lukumäärästä, sen me saamme tietää. Väännetään sama rautalangasta; me saamme tietää sen, mitä me tahdomme tietää.

Ja mitenkö tämä liittyy meihin?

Hevosmaailmassa kirjoitetun tiedon määrä on hyvin rajallista. Liekö se sitten osa alan luonnetta, vai jokin kirjoittamaton sääntö; sen sijaan, että tietoa kaivatessamme hakeutuisimme kirjastoon hakemaan luotetuksi tunnettuja lähdeteoksia, tai soittaisimme jonkin sortin lisensiaatille kysyäksemme ratkaisua pulmaamme, me otamme älypuhelimen känsäiseen kouraamme ja katsomme googlesta. Valtaosa meistä ei jaksa tehdä edes sitä, vaan kysyy asiaa jostakin vertaisryhmästä Facebookissa. Aina löytyy joku jolla on kokemusta asiasta. Aina löytyy myös joku, jolla kokemusta ei ole, mutta jolla on siitä huolimatta vahva mielipide, jonka hän haluaa tuoda julki.

Tämän vuoksi me hevosten ystävät, hevosharrastajat ja hevosalan ammattilaiset olemme erityisen alttiita ilmiölle nimeltä ”informaatiokupla”. Informaatiokupla syntyy, kun ykkösten ja nollien jumalat alkavat verkkokäyttäytymisemme perusteella personoimaan hakutuloksiamme.

Esimerkiksi Henna Hevostenhoitaja, joka on kiinnostunut luonnonmukaisesta hevostenpidosta, kuuluu facebookissa lukuisiin luomu-heppailuryhmiin ja googlaa usein eri yrttilääkintäohjeita. Kun Henna näpyttää hakukenttään kysymyksen siitä, mitä hevosen täysipainoiseen ruokintaan kuuluu, löytää hän useita hakutuloksia DIY -yrttisekoituksien tekemisestä hevoselle. Samaan aikaan Riina Ravinainen, joka ei ole koskaan kiinnostunut hevosten yrttilääkinnästä vaan vie pienenkin oireen johdosta hevosensa välittömästi klinikalle verenkuvantutkimuksiin ja sokerirasitukseen, saa samoilla hakusanoilla linkkejä ruokintaohjelmiin ja mainoksia kilpahevosen ruokintaan soveltuvista hivenainesekoituksista. Henna ja Riina ovat molemmat omissa informaatiokuplissaan.

Miksi jumalamme tekee tämän meille, vaikka me niin rakastamme sitä? Siksi, että löytäisimme herkemmin informaatiota, josta pidämme. Miksi se haluaa meidän löytävän tietoa, josta pidämme? Siksi, että se tuntee meidät paremmin kuin itsekään tunnemme itsemme. Me olemme kognitiivisesti vinoutuneita, ja se tietää sen.

Siitä pääsemme seuraavaan hevosihmisiä riivaavaan informaatioilmiöön. Se on kognitiivisen dissonanssin (=ihmismielen taipumus kokea epämukavuutta kohdatessaan ristiriitaista informaatiota) tuottama ”vahvistusvinouma”. Vahvistusvinouma syntyy, kun ihminen pyrkii itse aktiivisesti etsimään omia ennakkokäsityksiään eli mielipiteitään tukevaa informaatiota.

(Lue ihmeessä lisää kognitiivisista vinoumista ja valitse omasi, voit aloittaa sen esim. Wikipediasta täältä.)

Koska aivomme vihaavat ristiriitaista tietoa, ne pyrkivät jättämään huomiotta sellaisen informaation, joka ei tue ennakkokäsityksiämme. Jos pakotamme ne huomioimaan ristiriitaisen informaation, ne pyrkivät soveltamaan siihen eritasoista kritiikkiä kuin siihen informaatioon, joka tukee ennakkokäsityksiämme.

Tästä johtuu, että kun luonnonmukaista hevostenpitoa suosiva Henna Hevostenhoitaja näkee netissä väitteen, että kuusenoksia syöttämällä voi torjua hevosen sisäloisia, hän ilahtuu ajatuksesta niin että lähtee heti keräämään kerkkiä metsästä. Se käy Hennan järkeen; kuusenoksia on entisaikaankin syötetty eläimille, jotta ne pysyisivät terveempänä. Kun Henna taas näkee väitteen, että sisäloiskanta Suomessa on resistentti (=vastustuskykyinen) luonnon omille karkotteille, hän tekee kaikkensa löytääkseen väitteestä epäjohdonmukaisuuksia tai todisteita väitteen esittäjän ammattitaidon puutteesta.

Kun Riina Ravinainen puolestaan näkee netissä väitteen kuusenoksien sisäloisia torjuvasta vaikutuksesta, hän tyrskähtää pilkallisesti. Kun Riina taas näkee väitteen sisäloiskannan resistenssistä luonnonmyrkkyjä kohtaan, hän soittaa suoraan eläinlääkärilleen ja tilaa hevoselleen aimo annoksen ivermektiiniä. Koska se käy puolestaan Riinan järkeen. Miksi loishäätölääkkeet olisi keksitty, jos madot voisi karkottaa pelkkiä kuusenoksia syöttämällä?

Hennan ja Riinan hevosten sisäloistilanne tutkitaan keväällä, ja todetaan niillä olevan tasan sama määrä matoja, vaikka toinen on syönyt koko talven kuusenoksia ja toinen madotettu joulukuussa ivermektiinillä. Molemmat kokivat saaneensa vahvistuksen omille ennakkokäsityksilleen. Henna siksi, että kaupallisella myrkkytuotteella madotetulla hevosella oli saman verran matoja kuin hänen pihkantuoksuisella luomuponillaan. Riina puolestaan siksi, että Hennan luomuponilla on matoja vaikka se oli syönyt kuusenoksia koko talven, kun taas hänen hevosensa madotuksesta oli useita kuukausia aikaa.

Informaatiokuplan ja vinouman yhteenkietoutumisen vuoksi me etsimme vain sitä tietoa, joka meitä kiinnostaa. Me pyrimme hakemaan tietoa, joka vahvistaa meidän mielipiteitämme ja ennakkokäsityksiämme oikeammaksi. Jos me haluamme lisätietoa yrttilääkinnästä, me emme mene lukemaan tietoa teollisten lääkeaineiden vaikutuksesta. Ja näin tehden me vain vahvistamme omia käsityksiämme, emme etsi puolueetonta tietoa.

Kuinka moni teistä, jotka lukivat aprillipäivän postauksemme, avasitte puoliakaan postauksen linkeistä tai teitte google-haun sanoilla ”radon terveyshaitat”? Vai olitteko sitä mieltä, että koska teksti on kirjoitettu aprillipäivänä, sitä ei kannata edes lukea ajatuksella. Radonin terveyshaitat nimittäin OVAT faktatietoa. Sen sijaan pakolliset radon-mittaukset eläinsuojissa eivät. Ainakaan vielä.