Viaton provokaation uhri

Alkuilta, vihdoin hetki aikaa hengähtää. Istut rauhassa alas, selailet facebook-feediäsi. Algoritmin sinulle valikoimat mainokset ja uutisehdotukset vilisevät silmien ohi, et kiinnitä niihin mitään huomiota. Kirpputoriryhmiä, keskusteluryhmiä, kavereiden päivityksiä. Informaatiotulva on valtava.

Jossakin ryhmässä (on täysin merkityksetöntä, mikä ryhmä on kyseessä) käydään keskustelua aiheesta (aihekin on täysin merkityksetön) joka kiinnostaa. Joku tuttu on kommentoinut jotakin, joku toinen komppaa. Sydämiä ja peukkuja vilisee silmien edessä. Silmät oppivat suodattamaan ylimääräisen datan pois.

Vaan mitä näetkään! Joku esittää kysymyksen asiasta, joka sinun mielestäsi on täysin itsestäänselvä. Joku vastaa kysyjälle, joku aivan yhtä kiireinen selaaja kuin itsekin olet, ylimalkaisesti ja yksityiskohtiin menemättä. Kysyjä esittää kysymyksen uudelleen. Vaatii tarkennusta. Alkaa ärsyttää. Miksi se kyselee?

Itsestäänselvä asia. Sehän on totuus, ainoa oikea sellainen. Sinulla ei ole mitään tarvetta kyseenalaistaa näkemystäsi itsestäänselvästä totuudesta, joten sinun ei mielestäsi tarvitse myöskään perustella sitä. Miksi se vaatii perusteluja? Eikö se usko kun sanotaan? Kerrot saman asian jo kolmatta kertaa erilaista lauserakennetta ja erilaisia sanoja käyttäen, mielestäsi olet perustellut riittävästi. Eikä itsestäänselvyyksiä sitäpaitsi pitäisi joutua perustelemaan.

Verenpaine nousee. Sydän jyskyttää. Kiukuttaa. Joku kehtaa tulla sinun puhelimeesi, sinun keskusteluryhmääsi ja sinun somefeediisi kyseenalaistamaan näkemyksiäsi ja vaatimaan perusteluja. Katsantokantaasi on selkeästi loukattu. Älyäsi ja ammattitaitoasi on loukattu. Joku kehtaa tulla ja julkisesti loukata kaikkea, mille identiteettisi on rakentunut!

Pakkomielle. Pakko päivittää feediä. Sovellus ilmoittaa uusista kommenteista. Ajatukset harhautuvat; pakko päivittää feediä vielä, jos uusia kommentteja olisi tullut. Sehän lähestulkoon kyseenalaistaa pätevyyttäsi julkisesti, kun vaatii perusteluja. Tarkistat kyselijän profiilin – kuka se oikein luulee olevansa? Ärsyttävä naama. Löydät julkisesta profiilista jonkun tiedon. Keksit tiedon perustella ovelan, hienovaraisen loukkauksen jolla tölväistä kyselijää. Vaihtoehtoisesti voit päteä omalla osaamisellasi. Ethän toki ole niin alhainen ihminen, että alat solvata toisen ammattitaitoa, osaamistasoa tai aatteita. Sen sijaan on täysin asiallista kertoa keskustelukumppaneille, kuinka monen vuoden pätevyys sinulla on, tai kuinka korkeasti koulutettu olet, kuinka hyvin tiedät mistä puhut. Oppiipahan olemaan kyseenalaistamatta sinua. Ilmoitat samalla, että olet tällaisen keskustelun yläpuolella ja lakkaat seuraamasta. Riidelkööt keskenään. Saat viimeisen sanan.

Kommenttisi saa tykkäyksiä. Feedi hiljenee – pakko päivittää. Pakko tarkistaa sovellus. Vielä kerran. Ei ilmoituksia. Huokaiset. Nyt se uskoi vihdoin. Ärsyttävä kyselijä.

Sovellus piippaa. Uusi kommentti. Adrenaliinisyöksy, hiki kihoaa otsalle, verenpaine nousee. Se sama kyselijä väittää että sinun käytöksesi on sopimatonta, vaikka ihan itse aloitti esittämällä toistuvasti kysymyksiä asiasta, josta sinä tiedät selkeästi enemmän kuin se! Ja nyt kehtaa väittää että sinun käytöksesi on sopimatonta! Mittasi on täynnä. Sanot suorat sanat, annat tulla täyslaidallisen. Itsepä sitä kerjäsi. Sinähän et ole jäämässä kakkoseksi jollekin ärsyttävälle kyselijälle.

Nopea vastaus. Nyt se väittää, että sinä olet mielensäpahoittaja! Sinäkö muka pahoittaisit mielesi jostakin! Eihän koko asia edes kiinnosta sinua! Että kehtaa nyt jeesustella, että sinä muka olisit pahoittanut mielesi tällaisesta asiasta, kun itse selkeästi on pahoittanut mielensä ensin! Muotoilet seuraavan kommentin huolella. Hymiöitä. Nauravia hymiöitä – hyvä. Alentuva, sarkastinen sävy. Näytetään niille, että sinähän et ole mieltäsi tässä pahoittanut – olethan sellaisen yläpuolella. Itse on mielensäpahoittaja. Itsehän aloitti.

Somessa pyöriessä vierähtikin viisi tuntia, pitäisi olla jo nukkumassa. Koko ilta meni pilalle mokoman kyselijän vuoksi, vaikka eihän se vielä sitä tarkoita että olisit mikään mielensäpahoittaja. Mutta saipa ainakin ansionsa mukaan. Kyllä se nyt varmaan oppii olemaan aukomatta päätään somessa.

Ei se mitään, ystävä hyvä. Ei se mitään, vaikka olosi on kuin olisit ala-asteikäinen jälleen – hieman hämmentynyt, epäluuloinen, vainoharhainen. Jopa likainen. Ei se haittaa, kyllä kaikki varmaan ymmärtävät, ettet ole oikeasti sellainen ihminen joka käyttää koko illan ojentaakseen tuntemattomia somessa. Ei haittaa, vaikka jälkikäteen selatessa on vaikeaa löytää keskustelusta todisteita siitä, missä kohtaa kyselijä suoranaisesti loukkasi sinua, tai missä kohtaa sinun kykyjesi solvaaminen tarkalleen ottaen tapahtui. Siellähän se selkeästi lukee, rivien välissä. Eikö niin?

Ei haittaa, vaikka luulit olevasi sellaisen yläpuolella. Ei se haittaa, vaikka mielesi ehkä vähän pahoittuikin. Joskus on ihan OK pahoittaa mielensä, jos eteen vaikka tulee kysymyksiä joihin et osaa vastata.

Vika ei ole sinun. Olet vääryyden uhri. Sinut on provosoitu – täysin vastoin tahtoasi.