Vastaaja on todettu syylliseksi

Tieteentekijät ympäri maailman ovat yrittäneet jo vuosisatojen ajan selvittää, mikä saa muuten täysin terveen ihmisen alkamaan harrastaa hevosia. No, eivät ole. Koska asia ei kiinnosta ketään muita kuin hevosihmisiä, ja hevosihmisillä ei ole aikaa miettiä edes niitä asioita, jotka heitä kiinnostavat.

Koska hevosihmisellä pitää olla kiire. Hevosenomistajan pitää viettää kaikki vapaa-aikansa tallilla, harrastaen hevosensa kanssa ratsastuspilatesta, ratsastusjousiammuntaa, ratsastusagilityä, ratsastusratsastusta ja tehden siinä lomassa kontaktiharjoituksia, join-uppeja, break-uppeja ja kaikkia muitakin ylöspäin suuntautuvaan urakehitykseen viittaavia ulkomaankielisiä harjoitteita.

Kun hevosenomistaja on harrastustaan rahoittavissa päivätöissä, kotona tai elokuvissa, käyttää hän aivojensa prosessointitehosta jatkuvasti ainakin kolmanneksen muistuttaakseen itseään siitä, että tämänkin ajan hän voisi käyttää tallilla. Silloinkin, kun hevosharrastaja on tallilla, syyllistyy hän siitä, että ei nauti olostaan riittävästi. Ja jos hän vihdoin nauttii riittävästi ajastaan hevosensa seurassa, syyllistyy hän siitäkin – ihan varmuuden vuoksi.

Eikä hänelle riitä edes se, että hän on hevosensa seurassa ja nauttii siitä soveliaalla tavalla. Hevosella pitäisi myös ratsastaa. Sitä ennen hevosta täytyy harjata, varustaa ja kiillottaa riittävän pitkä aika, riippumatta siitä, onko se puhdas tai kiiltävä jo lähtökohtaisesti. Ratsastus täytyy suorittaa oikein ja siinä tulee kehittyä riittävästi, unohtamatta hevosen kehittämistä, muutoin se on pelkkää eläimen kustannuksella huvittelua, jota oikein suoritettu ratsastaminen ei ole. Tietenkään.

Jos laukka ei nouse halutussa pisteessä, kokee hevosenomistaja huonoa omatuntoa siitä, että ei ole harjoitellut riittävästi. Hän valvoo yönsä pohtien, onko ratsastustaito vain valunut ulos hänestä, vai onko jotakin jäänyt huomaamatta. Oliko pohja huono? Onko hevosen hormonikierto väärässä vaiheessa? Satula/kuolain/suitsitus/apuohjat/suojat epäsopivat? Ratsastuspöksyt väärän väriset? Pitäisikö ensin ottaa yhteyttä hevos- tai ihmishierojaan vai valmentajaan? Vai tarvitaanko sittenkin enemmän reikiä tai shiatsua?

Hevosharrastajat ovat taatusti maailman syyllistyvimpiä harrastajia. Harvemmin kuulee moottoripyörän omistajan kiusaavan läheisiään valittamalla sitä, kuinka kokee moottoripyöränsä menevän haaskuulle tallissa seisoessaan. Tai kissanomistajan häpeilevän sitä, että ei ole tehnyt moneen kuukauteen ruokintasuunnitelmaa ja ravintoaineanalyysiä kissansa ruoasta.

Valitettava tosiseikka kuitenkin on, että hevosharrastukseen käytetystä ajasta valtaosa turhaantuu kaikkeen muuhun kuin itse pääasiaan – kyseisen herbivoriaanin päällä istumiseen tahi sen perässä raahautuvien kulkuvälineiden kyydissä matkustamiseen. Hevosenomistaja kerää kunniapisteitä omaan pieneen kunniapankkiinsa käyttämällä kaiken aikansa tallilla, riippumatta siitä, näkeekö edes hevosta sinä aikana – tottakai ponin hyvinvointiin olennaisesti liittyy, juoko sen omistaja pahvikahvinsa tallissa vai jokseenkin kaatopaikkaa muistuttavassa autossaan.

Ehkä juuri siksi hevosharrastus on lajina, elämäntapana (ja jos oikein huonosti käy, ammattina) täysin ainutlaatuinen. Paljon tohinaa ja työtä lyhyiden, kunniakkaiden hetkien eteen. Kuten sen hetken, kun ponisi suoritti täydellisen laukannoston – eikä kukaan ollut tietenkään näkemässä. Koska hiot laukannostoja kymmeneltä sunnuntai-iltana.