Vapauta hänet luontoon

Kaikki luonnollisuus on hevosalalla valtavassa nosteessa. On luonnollista hevosmiestaitoa, luonnollista ruokintaa ja luonnollisia elinolosuhteita. Siinä missä vielä 80- luvulla hevonen seisoi suurimman osan vuorokaudesta kiinni sidottuna parressa, nostaa päätään nyt kokopäivätarhaukset ja pihatot. Ymmärrämme nykyään paremmin mitä hevonen tarvitsee elääkseen onnellisen hevosen elämän. Onhan se sanomattakin selvää, että mitä luonnollisempaa hevosen elämää hevonen elää, sen parempi. Vai onko?

Teolliset rehut ovat tuotevalmistajien keino saada hevosemme voimaan pahoin, jotta hevosen omistajille saadaan myytyä lisää teollisia rehuja, joiden tarkoitus on parantaa edellisten aiheuttamia vaivoja. Niin, teollisesta kivennäisestä tulee ihottumaa, paiseita, kutinaa ja vatsavaivoja. Hevonen on jalostunut käyttämään ravinnokseen tehokkaasti kasvikunnan tuotteita, erityisesti heinäkasveja.

Yrteillä saadaan luonnollisesti ja pehmeästi paikattua niitä kivennäis- ja hivenainepuutteita, joita hevoselle saattaa syntyä kun hevonen syö sen luontaista ravintoa heinää. Yrteissä on myös paljon muuta hyvää; niillä lievitetään stressiä, helpotetaan kiimaoireita, parannetaan suoliston toimintaa ja puhdistetaan hevosen elimistöä. Koska hevosen elimistö tarvitsee puhdistusta, koska sehän syö… no, heinää ja yrttejä.

Vaikeista kiimoista kärsivä tamma voi tuntea kiimojen aikana voimakasta kipua, joka saattaa esiintyä esimerkiksi kiukutteluna ratsastaessa. On siis todellinen hevosystävän teko lievittää näitä oireita, jotta hevonen voi ilomielin ja luonnollisesti kantaa ihmistä selässään kaikissa hormonikierron vaiheissa.

No entä sitten luonnolliset hevoshenkilötaidot (”henkilö” siksi, koska ei ole nykymaailmaan sopivaa kuvitella että todellinen hevostaito olisi yksinomaan miesten hyppysissä)?

Hevonen ei voi puhua ihmisen kieltä, joten on vähintäänkin reilua, että me ihmisenä koitamme puhua parhaamme mukaan hevosen kieltä. Ihminenhän onkin luomakunnan älykkäimpänä otuksena melkoisella kielipäällä varustettu, joten myös hevoskieli luonnistuu meiltä, kunhan vain perehdymme ja harjoittelemme tarpeeksi. Hevonen on herkkä eläin, ja lukee ihmisestä niin kasvojen ilmeitä kun sormien pieniä heilahduksiakin. Millekään voimakeinolle ei siis ole perustetta, hyvin koulutettu hevonen ymmärtää kyllä mitä haluamme, sillä sehän on oppinut lukemaan meitä. Ei kun siis me olemme oppineet puhumaan hevosta, tietenkin. Hevonen kyllä ymmärtää mitä tarkoitamme kun huiskautamme häntäämme, luonnollisesti. Sehän on hevosen kieltä.

Kunhan pääsemme hevoslauman yhdeksi jäseneksi, voitamme myöskin hevosen luottamuksen puolellemme, joka on avainasemassa jotta voimme olla hevoselle reilu laumanjohtaja. Hevoslaumaan onkin luonnollisesti helppo päästä, riittää kun ruokimme niitä riittävän monta kertaa päivässä, kuten luonnossakin hevoslauman johtava ori ja tamma tekevät laumalleen. Luottamuksen kehittämiseenkin me ihmiset olemme löytäneet mukavan luonnollisia keinoja, esimerkiksi erilaiset kontaktiharjoitukset, agilityn ja juoksutusharjoitukset. Ihan niin kuin oikeassa villihevoslaumassa!

Tästä tullaankin sujuvasti luonnollisiin elinolosuhteisiin. Hevonen ei pahemmin tallia kaipaa, kunhan sillä on sääsuoja, riittävästi ruokaa ja laumatovereiden seuraa. Isoissa laumoissa hevonen voi vapaasti valita seuransa ja muodostaa läheisiä ystävyyssuhteita, aivan niin kuin tammat ja ruunat luonnossakin tekisivät. Niin. Villihevosruunat.

Okei. Nyt joku neropatti hoksasi että ”ähäkutti, ei ole olemassa villihevosruunia!” Hyvin hoksattu. Villihevoslaumathan koostuvat oriista ja oriin tammahaaremista. Laumaan kuuluu myös oriin eri ikäisiä jälkeläisiä. Nuoret oriit karkoitetaan laumasta viimeistään siinä vaiheessa, kun ne alkavat haastaa isäoriaan. Tammavarsojen elämä on mukavampaa, ne saavat elää ja kasvaa tutussa laumassa, elleivät sitten karkaa jonkun poikamiesorilaumasta eronneen nuoren haastajan mukaan. Ja miksikäs lähtisivät, tutussa laumassa on kiva kasvaa sukukypsäksi, joka tapahtuu yleensä viimeistään kahteen ikävuoteen tullessa. Tämän jälkeen tamma tulee tiineeksi lauman oriille, joka muuten sattuu olemaan tamman is… Ai kauheeta!

No, hevonenhan voi toki luonnossa puolustautua inhottavilta lähentely-yrityksiltä, esimerkiksi puremalla tai potkimalla. Potkimalla! Toisiaan! Siinäpä hevosenkieltä kerrakseen.

Okei, ajatellaan jotain vähän kivempaa ja paremmin ihmisen moraalikäsityksiä tukevaa. Esimerkiksi sitä, kuinka kivaa luonnossa elävällä hevosella on. Ei ole elintasosairauksia, vanhemmiten ei kärsitä cushingintaudista eikä nivelrikosta. Itse asiassa edes vanhuudesta ei kärsitä, sillä mikäli saalistajat eivät ole hevosta napannut jo aiemmin, niin viimeistään hampaiden kuluminen ja liikkeiden hidastuminen takaa sen, että hevonen jättäytyy laumasta kuolemaan tavalla tai toisella. Näin voidaan taata lauman nuoremmille jäsenille paremmat mahdollisuuden selvitä hengissä. Ihanan luonnollista.

Niin, luonnossahan on muitakin haasteita ja vaaroja kuin syödyksi tuleminen. Luonnossa hevosen ravinnon saanti vaihtelee vuodenaikojen ja kasvien kasvuolosuhteiden mukaan. Välillä eväät on köyhemmät, ja hevonen saattaa kärsiä puutostiloista. Eikä ole kauaakaan kun ennätyshelteiden aikaan Australiassa löydettiin kuivuneelta eläinten juomapaikalta kuolleena 40 villihevosta (lisätietoa tästä uutisesta löytää esimerkiksi täältä). Siinäpä vasta mukavaa villihevosen elämää. Nuo hevoset eivät paljoa loimia kaivanneet, lämpöä riitti muutenkin riittämiin.

Joten, miksi enempää kiusaamaan näitä uljaita eläimiä. Eiköhän suosiolla vapauteta kaikki luontoon. Koska luonnollisuus on se paras tapa!