Epämiellyttävä totuus väkivallasta

Siinä, missä sanat loppuvat, alkaa väkivalta. Meille ihmisille – etenkin länsimaisessa demokratiassa kasvaneille – on itsestäänselvyys, että ketään ei lyödä. Ei ole olemassakaan oikeutettua väkivaltaa, aina tulee kääntää toinen poski ja asiat tulee selvittää puhumalla.

Eläimiin kohdistuva väkivalta on jo pitkään ollut yhteiskunnassamme erityisen paheksuttavaa. Eläinoikeusjärjestöt, lemmikinomistajat, luonnonystävät ja kanssaihmiset kauhistelevat kilpaa tuotantoeläinten käsittelyä kuljetuksissa, metsästyskoirien koulutusmetodeja ja ajopiiskan käyttöä raviradalla. Niin myös hevosenkoulutuksessa raipan ja koulutusköyden on pikkuhiljaa korvannut porkkana ja erilaiset telepaattiset tavat kommunikoida eläimen kanssa.

Kun hevosihmiseltä niinkutsutusti menee hermot (kyllä, myös sinulle on käynyt niin!) ja hän lyö hevostaan, tuntee hän lähes fyysisellä tasolla olonsa huonoksi pitkään sen jälkeen. Hän hyvittelee hevostaan herkuilla ja hellyydellä päiväkaudet sen jälkeen. Hän kriisihoitaa itseään kertomalla ystävilleen – vain läheisimmille, tietenkin – heikosta hetkestään ja moittii itseään hirvittävästä teostaan loppuikänsä ajan.

Käännetäänpä asetelma toisin päin.

Kun hevoselta menee ihmiseensä hermot ja se iskee kasvissyöjän hampaansa tämän olkapäähän, ei se hyvittele. Sille ei tule mieleenkään, että se saattaisi jäädä ilman iltapalaa purtuaan ruokkivaa kättä. Se ei katso taaksensa, se ei kysy ihmiseltään, haluaako tämä yhä jatkaa yhteiseloaan huolimatta tästä rypystä rakkaudessa.

Miksi?

Hevosen sanavarastossa ei ole ilmaisua ”anteeksi”. Se ei osaa viitata menneisiin tapahtumiin. Hevonen osaa ilmaista mielipiteensä vain tällä hetkellä tapahtuvista asioista.

Lisäksi hevosen moraali ei tunne käsitettä ”perusteeton väkivalta”. Kaikki hevosen maailmassa tapahtuva väkivalta on täysin perusteltua. Se perustuu vahvimman lakiin: Jos hevonen pystyy olemaan väkivaltainen toista hevosta kohtaan ja se näkee sen juuri sillä hetkellä tarpeelliseksi, on sillä täysi oikeus käyttäytyä väkivaltaisesti. Alempiarvoinen – heikompi – yksilö on tehnyt virheen, koska ei ole väistänyt vahvempaa ajoissa, ja saa välittömän palautteen kanssayksilönsä taholta.

Ja tässä tulee nyt se epämiellyttävä totuus; sinä huono, inhottava, väkivaltainen ihminen. Hevosesi ei tule koskaan ymmärtämään, että väkivaltasi oli perusteetonta. Se tulee aina luulemaan tehneensä virheen jossakin kohtaa. Tai sitten se kokee väkivaltaisuutesi haasteena. Hyvittelysi sitä kohtaan tulee aina olemaan turhaa. Se ei tule koskaan ymmärtämään, että olet pahoillasi.

Hevonen tulee aina muistamaan, että sitä kymmenen kertaa pienempi, alituiseen vinkuva, kahdella jalalla kulkeva kalju apina läimäytti sitä käpälällään. Se ei välttämättä tiedä, miksi niin tapahtui, mutta se ei myöskään pidä ihmistä sen huonompana ihmisenä. Se ei edes tiedä, että apina olisi voinut myös olla lyömättä sitä.

Hevonen kyllä oppii yhdistämään tapahtumia toisiinsa ja muodostamaan syy-seuraussuhteita mielessään. Se saattaa menettää luottamuksensa tai alkaa pelätä tiettyä paikkaa tai ihmistä. Mutta sen pieniin kasvissyöjän aivoihin ei tule ikinä mahtumaan sellainen ajatus, että se ei olisi ansainnut tulla lyödyksi. Se ei ymmärrä perusteettoman väkivallan konseptia.

Eikä se tule koskaan katumaan mahdollista omaa väkivaltaista käytöstään toista hevosta kohtaan. Tai sinua kohtaan.

Syyt siihen, miksi ihminen käyttäytyy väkivaltaisesti tai mikä saa laiduntavan kasvissyöjän iskemään hampaansa ihmislihaan, onkin sitten jo aivan toinen tarina.

Keskustele ja kommentoi Hevoluution facebook-sivulla.