Someopiston täyspätevyys

Somekirjoittelu kattaa nykyään valtavan suuren osan yrityksen – myös hevosyrityksen – markkinointityöstä. Moni yrittäjä käyttääkin aktiivisesti aikaansa somekirjoitteluun, omien sivujensa päivittämiseen ja mahdollisimman klikkaavien ja houkuttelevien julkaisujen luomiseen.

Hevoluution toimituksen tekemän tutkimuksen mukaan (tutkimus on suoritettu viimeisen vuoden aikana säännöllisesti facebookia ja instagramia selaamalla silloin, kun koitetaan välttää jotain ei-niin-innostavaa työtä) tämän kaltainen päivitys koostuu ensinnäkin söpöstä kuvasta, muutamasta sydän-emojista, ja siihen sisältyy usein myös pieni ”faktapuolen” tietoisku, jolla saadaan korostettua omaa amattitaitoa ja paremmuutta suhteessa muihin.

Mutta miksi sana ”faktapuolen” on tungettu ahtaasti heittomerkkien sisään?

Ensinnäkin siksi, että nämä faktat eivät aina ole faktaa. Faktaksi määritellään tieteellisesti todistettu tai todistettavissa oleva tieto, mutta useimmiten markkinointijulkaisujen sisällöt koostuvat lähinnä yrittäjän omista mielipiteistä ja subjektiivisista kokemuksista. Siitä kuuluisasta elämänkoulusta.

Koska kaikki hevosyrittäjät eivät myöskään ole olleet kympin oppilaita, saati oikoluetuta tekstejään kolmella ulkopuolisella henkilöllä ennen julkaisemista, näissä teksteissä saattaa olla virheellisiä lauserakenteita tai kirjoittajaakin hienompia sanoja, jotka muuttavat sisällön aivan päinvastaiseksi kuin mitä kirjoituksen kirjoittaja on sen alkujaan tarkoittanut. Ja koska kaikkivoipa some on nopeampi kuin yksikään sen käyttäjistä, väärinymmärrys saattaa levitä eksponentiaalista vauhtia, vailla minkäänlaista rajoitetta.

Joskus päivityksissä saattaa olla kirjoituksen tueksi linkitetty jokin uskottavan kuuloinen sivusto, joka kertoo aiheesta hienoilla sanoilla ja tarjoaa muutaman kaavionkin todisteeksi. Lukijan kiinnostuksen tasosta sekä herkkäuskoisuuden määrästä riippuu, tuleeko linkitetty teksti koskaan luettua.

Aniharva kuitenkaan huomaa, että linkin sisältämä tieto saattaa olla helposti kymmenen tai jopa kahdenkymmenen vuoden takaa. Ja vanhentuneesta tiedostahan me olemme yhtä mieltä, eikös niin?

Toki linkkien sisältämä teksti saattaa myös sisältää tuoretta, mutta huonosti tutkittua ja kirjoittajan henkilökohtaisiin olettamuksiin liittyvää hölynpölyä, tai jonkun toisen pätemisen tarpeesta kärsivän yrittäjän puppupuhetta. Kriittinen lukija ymmärtää kiinnittää huomiota linkin sisällön julkaisijaan; jos tämä on toinen yrittäjä, jolla on oma pätemisen tarpeensa (ja tyhjyyttän huutava pankkitili) tyydytettävänään, on melko todennäköistä, että sekä alkuperäinen julkaisu että sitä komppaava markkinointijulkaisu sisältävät lähinnä… no, sitä itseään.

Joten, sen sijaan, että ottaisimme oppimme kaupallisesti sitoutuneista somejulkaisuista, oppikaamme hevostaidon salat iltapäivälehtien kommenttipalstoilta – ja etenkin vakavasti otettavien ammattilaisten blogeista!