Luonnottoman positiivista

Nykypäivänä arvostamme sitä kuuluisaa luonnollista hevosmiestaitoa korkealle. Hevoskuiskaajia on kolmetoista tusinassa, ja jokainen heistä tunnustautuu jonkun toisen, ansioituneemman hevoskuiskaajan oppilaaksi; nykypäivänä jonkun tietyn gurun oppilaaksi tunnustaudutaan vaikkapa sillä perusteella, että seuraa ko. henkilön sometilejä aktiivisesti.

Vakiopaikka hevosenomistajien taivaassa pedataan hevostaitoliiton toimintaa tukemalla, ja hevostaitoliitto jos joku on pyhä ja erehtymätön – sanotaanhan sen nimessäkin ”hevostaito”. Positiivinen vahviste on meille tuttu, se ainoa eläinystävän koulutustyyli siis – sanotaanhan sen nimessäkin ”positiivinen”. Meille on aika helppoa uskotella jonkin asian olevan tietynlaista.

Toinen toistaan näyttävämpiä koulutusvideoita pyörii sosiaalisessa mediassa. Tässä minä teen luoksetuloharjoituksia heppani kanssa, tässä me taas teemme kontaktiharjoituksia, tässä me heppani kanssa otetaan yksisarvisenergialla yhteyttä toisiimme ja motivoimme herkuttelemalla toisiamme kavioiden puhdistukseen.

Tätä uutta, hevosia kouluttavaa yhteisöä hallitsevaa villitystä ei saa uhmata, eikä sitä saa arvostella, jos ei halua joutua joukkolynkkauksen kohteeksi. Jos haluaa pysyä tapaamansa ihmisen kanssa väleissä, tulee hymistellä ja nyökytellä, eikä missään nimessä ainakaan arvostella keskuudessamme hallitsevaa positiivisen vahvisteen aikakautta. Ja mehän nyökyttelemme. Ja lataamme koulutusvideoita someen. Ja jaamme vinkkejä. Ja käymme hevoskuiskaajien klinikoilla.

Jos et mainitse joka toisessa virkkeessä käyttäväsi positiivista vahvistetta, leimaannut eläinrääkkääjäksi. Entä jos sanotkin käyttäneesi hevosen koulutuksessa negatiivista vahvistetta? Oletko silloin kova ja kylmä ihminen, joka ei tiedä mitään modernista hevosen kouluttamisesta ja jota saa yleisesti sättiä tämän asian tiimoilta?

Nykypäivänä ei juuri ajatella sitä, mitä asiat ovat, vaan ajatellaan sitä, mitä oletamme niiden olevan. Esimerkiksi nykyisenkaltainen luonnollinen hevosmiestaito, jossa ei ole mitään luonnollista eikä edes mitään hevosmiehiin viittaavaa. Luonnossahan hevonen ei palkkaa toista hevosta oikeasta käytöksestä minkäänlaisella positiivisella vahvisteella.

Positiivinen kuulostaa kivalta ja negatiivinen kurjalta. Mutta onko asia oikeasti näin yksinkertainen?

Positiivinen kosketus on hevosten keskinäinen tapa osoittaa luottamusta toisiaan kohtaan rauhallisessa tilanteessa – ei palkinto rajojensa ylittämisestä. Ruokaa hevoset eivät jaa toisilleen sitäkään vertaa. Herkkupaloja jakavassa laumanjohtajassa ei ole mitään luonnollista. Hevosen ainoa keino palkita alempiarvoinen hevonen laumassa on jättää se rauhaan – eli poistaa paine – hetkinen. Sehän on negatiivinen vahviste, eikö olekin?

Millä perusteella siis sekoitamme positiivisen vahvisteen luonnolliseen hevosmiestaitoon? Onko omaneduntavoittelu ja palkan vaatiminen luonnollista hevosille, vai onko se ennemminkin luonnollista meille ihmisille?