Inhimillistämättömyydessään ikävä ajatus

Niitä ei koskaan tule hankkia hetken mielijohteesta. Me opiskelemme niiden hoitoa, psykologiaa, ruokintaa ja liikebiomekaniikkaa vuosikaudet, ennen kuin edes harkitsemme oman hankkimista. Silloinkin ennen ostopäätöstä tulee varmistaa, että meillä on riittävästi tukihenkilöitä ja ammattitaitoista apua saatavilla. Eihän niitä hankita vahingossa erään lämpimän kesäyön seurauksena, tai vain siksi, että ollaan tultu johonkin tiettyyn ikään  tai elämäntilanteeseen ja kaikki kaveritkin hankkivat niitä.

Niiden ruokinta lasketaan milligramman tarkkuudella nykyaikaisia ravitsemusohjelmia hyödyntäen. Niille syötetään vitamiinit, kivennäis- ja hivenaineet, unohtamatta maistuvaa ja laboratoriokokein analysoitua varmasti ravitsevaa heinää. Ei niille mitään riisimuroja ja Saarioisen roiskeläppää syötetä.

Ylipäätään niille syötetään mahdollisimman terveellistä ravintoa, sillä kaikki tietävät, kuinka vahingollista ylipaino olisi sen tuki- ja liikuntaelimistölle tai aineenvaihdunnalle. Puhumattakaan puutostiloista, joita vajavainen vitamiini- ja hivenaineruokinta aiheuttaa. Toki sen voisi lahjoa hiljaiseksi syöttämällä sille pussillisen karkkia yhden automatkan aikana, mutta sehän olisi hirvittävän epäterveellistä.

Niiden päivittäisistä rutiineista huolehditaan minuutintarkasti. Ruokailu tapahtuu tiettyinä aikoina, ja lepoaika tallissa alkaa tiettyyn aikaan. Laitumeltakin ne noudetaan talliin nukkumaan, koska muutoin ne väsyisivät. Ei niitä nyt tietenkään kymmeneltä illalla missään supermarketissa ärtyisinä mukana raahattaisi, varsinkaan jos seuraavana aamuna olisi aikainen herätys.

Nuoren liikuttaminen tehdään todella tarkkaan, jotta se ei rasittuisi liikaa. Sen on annettava kehittyä rauhassa, jottei sen kasvu häiriintyisi liian aikaisin aloitetusta työnteosta. Olisi naurettava ajatuskin, että se hilattaisiin sulkapallo-, jääkiekko-, baletti- ja tankotanssitunneille joka viikko, suorittamaan äärirajoillaan toistuvia, mekaanisia liikkeitä, jotka eivät kuulu sen luonnollisiin liikeratoihin.

Kun nuorta aletaan lopulta varoen liikuttamaan, sen liikkumisen mukavuudesta ja ergonomiasta huolehditaan kaikin keinoin, jotta se ei kipeyttäisi itseään. Paikalle kutusutaan ammattilainen sovittamaan oikeanlaiset varusteet. Jos sopivia ei löydy hyllystä, ne muokataan toisen ammattilaisen toimesta sopiviksi. Eihän sille nyt mitään isoveljen lyttyyn astuttuja hokkareita kierrätettäisi, nehän eivät tukisi sen jänteitä lainkaan tarpeeksi sen luistellessa, tai annettaisi sen pyöräillä selkä kyyryssä alamittaisella jopolla.

Koulutus tapahtuu tietenkin varsinkin alussa yksityisopetuksena. Perusteidenkin jälkeen jatketaan pienryhmissä. Tiimiin kuuluu pitkän linjan ammattilaisia, jotka kouluttavat ja valmentavat nuorta viikottain. Eihän olisi millään tavalla soveliasta laittaa sitä kolmenkymmenen oppilaan ryhmään selviämään miten parhaaksi näkee, tai jättää sitä edes muutamaksi tunniksi naapurin likan valvottavaksi.

Mikäli sen suoritus koulutustilanteessa tai muuten vain urheillessa ei ole parasta mahdollista, otetaan herkästi soitto eläinlääkärille, jonka kanssa tutkitaan rutiinisti ainakin veriarvot ja ja mahdolliset virheelliset liikeradat ja ontumat. Tämän jälkeen hieroja, fysioterapeutti, akupunktiohoitaja tai muu vastaava tulee paikalle jatkohoitamaan sitä, sekä antamaan tuomionsa varusteiden sopivuudesta. Tokihan tiedämme että Burana ja loppupäivän huilailu ei riitä ratkaisemaan alkuperäistä ongelmaa vaan korkeintaan lievittää oireita.

Vaikka on kylmä sää, ei se tietenkään saa palella. Sille puetaan alusloimi, toppaloimi ja kuoriloimi, tai mikäli se ei suostu pitämään loimia päällään, se laitetaan huonolla säällä sisälle. Onhan sen pysyttävä lämpimänä, eikä palelemista voi sillä perustella että se ei suostu käyttämään tyhmiä loimia. Emmehän me nyt laittaisi sitä koko talvipäiväksi muodikkaissa pillifarkuissa pihalle hytisemään, vain siksi että se ei suostu käyttämään toppahousuja.

On ensiarvoisen tärkeää, että se ei koskaan stressaannu koulutustilanteessa. On kouluttajan velvollisuus huolehtia, että sillä on jatkuvasti turvallinen ja levollinen olo, jotta se voisi oppia parhaalla mahdollisella tavalla. Olisi hirvittävä virhe pakottaa se luokan eteen esitelmää pitämään, tai käskeä sitä yrittämään tulla toimeen kiusaajiensa kanssa samassa tarhassa päivästä toiseen.

Mikäli se käyttäytyy tuhmasti, löytyy sen käytökselle aina perusteltu syy – eihän se edes osaa olla tuhma, vaan sen käytösongelmat johtuvat aina siitä, että se pelkää tai ihminen on tehnyt jotakin väärin sen kanssa. Mikäli ongelmia ilmaantuu, paikalle kutsutaan avuksi ongelmakoulutukseen perehtynyt ammattilainen. Yleinen käsitys onkin, että ongelmia ei missään tapauksessa saa koittaa ratkoa omin neuvoin. Silloinhan saattaisimme sortua tekemään kohtalokkaita virheitä ja turvautumaan esimerkiksi uhkailuun, kiristykseen tai lahjontaan, tai kaikkiin näistä yhtä aikaa.

Joten huolimatta siitä, kuinka uskomattoman hyvin niitä nykyään hoidamme, olemme sitä mieltä että eihän sille nyt tietenkään tarvitse mitään pettymyksen tunteiden hyväksymistä tai toisten huomioonottamista opettaa, saatika yleisiä käyttäytymissääntöjä. Ei se sellaisia taitoja tarvitse tullakseen kunnon kansalaiseksi. Tottakai se osaa aikuisena pysyä kaukana ongelmista, vaikka sille ei ole nuorena lainkaan asetettu rajoja.