Hyvät pahat reaktiot

Hevosen reaktiivisuus itsessään ei vielä takaa nopeutta, mutta näillä ominaisuuksilla on usein yhteys toisiinsa. Nopealiikkeisellä hevosella on useammin taipumus reagointiherkkyyteen, kuin luonteeltaan hitaammalla.

Reaktiivinen hevonen käsitetään usein pelokkaaksi, vaikka reagointiherkkyys itsessään ei vielä poissulje rohkeaa luonnetta.

Reagointiherkkä hevonen nimenomaisesti reagoi herkästi – jos tällainen hevonen on luonteeltaan rohkea, reagointi näkyy uteliaisuutena, seurallisuutena, korostuneena valppautena ja ratsastuksellisesti korkeampana suorituskykynä. Näin ollen pelkkä reaktiivisuus ei vielä tee hevosesta haastavaa; reaktiivinen mutta rohkea hevonen on parhaimmillaan älykäs ja helppo kouluttaa korkeallekin tasolle.

Kuten kaikella, myös reaktiivisuudella on kääntöpuolensa, ja tällaisessa hevosessa käsittelyn johdonmukaisuuden tärkeys korostuu entisestään. Koska reagointiherkkä hevonen reagoi muita hevosia herkemmin, se ottaa vastaan myös sellaisia singaaleita, joita ihmisen ei ole ollut tarkoitus lähettää. Näin se oppii myös muita herkemmin epätoivottuja tapoja, ja useimmiten ihmisen on myös vaikea ymmärtää, mitä on tehnyt väärin.

Hevonen on ihmiseen suhteutettuna suuri eläin, ja luonteeltaan tyypillisesti itsekeskeinen ihmiseläin ei edes tule ajatelleeksi sitä, kuinka tarkkaavainen ja visuaalinen se on – hevonen näkee esimerkiksi ihmisen kasvoilla näkyvän jännitteen, silmien siristyksen, nyrkin puristamisen tai vähäisimmänkin poikkeaman liikeradassa. Koska valtaosa hevosista opettelee olemaan reagoimatta näihin pieniin singaaleihin, ihmisellä on taipumus kuvitella ettei hevonen huomaisi näitä. Hevonen kuitenkin huomaa pienimmätkin asiat, ja reaktiivinen hevonen saattaa myös reagoida niihin.

Reaktiivinen hevonen ei ehkä reagoi asioihin tahallaan tai ilkeyttään, mutta reaktiivinen luonne yhdistettynä taipumukseen dominoida ympäristöään saattaa tehdä hevosesta haastavan käsitellä. Yhteiselo muuttuu ihmisen kannalta ikäväksi siinä vaiheessa, kun luonteeltaan dominoiva hevonen huomaa, että ihminen pelkää sen reaktioita. Se löytää nopeasti keinot, joilla se pystyy vaikuttamaan ihmisten toimintaan. Useimmiten nämä keinot ovat nopeita, näyttäviä ja ihmisen kannalta jopa vaarallisia. Tällainen hevonen tarvitsee selkeät rajat, johdonmukaisen ja rohkean käsittelijän sekä mahdollisesti enemmän aikaa kuin muut hevoset. Onko tällainen hevonen huonompi kuin muut hevoset, vai tulisiko meidän ihmisten tässäkin kohtaa vilkaista sinne kuuluisaan kuvastimeen?

Arka ja reaktiivinen hevonen muuttuu herkästi säikyksi ja tarvitsee runsaasti aikaa totutella uusiin asioihin. On tärkeää erottaa, milloin hevonen on vain reaktiivinen ja milloin se on myös arka, koska aran reaktiivisen hevosen käsittelyssä on tärkeää rakentaa hevoselle luottamus ihmistä kohtaan. Mikäli arka reaktiivinen hevonen käsitetään tahallaan ilkeäksi ja sitä rangaistaan säikkymisestä, jo saavutettu luottamus ihmiseen tuhoutuu. Aidosti pelkäävää hevosta ei voida komentaa olemaan pelkäämättä, mutta jos se luottaa ihmiseen, se hakee tästä turvaa sen sijaan että pyrkisi riistäytymään hallinnasta itseään suojellakseen.

Kun hevonen luottaa ihmiseen, voidaan se jopa opettaa reagoimaan pelottaviin asioihin ihmisen kannalta suositeltavammalla tavalla. Reaktiivisuutta ei hevosesta kuitenkaan voida täysin poisopettaa. Tällaisen hevosen kohdalla lohdullista on, että mikäli hevonen luottaa ihmisiin eikä opi pelkäämään heitä, myös sen pelokkuus vähenee iän myötä sen tottuessa erilaisiin asioihin.

Kaikkien reaktioherkkien hevosten kohdalla on äärimmäisen olennaista, että niitä käsittelevä ihminen ei pelkää hevosen reaktioita. Hevosen reaktiot on pystyttävä ottamaan vastaan sellaisinaan, jotta hevonen voi rakentaa terveen luottamussuhteen ihmiseensä.

Onko reaktiivisuus hyvä vai huono asia? Onko sinulla reaktiivinen, mutta rohkea hevonen?

Kommentoi ja keskustele aiheesta Hevoluution Facebook-sivuilla.