Villihevoskortti

Kaikkihan meistä on joskus ollut siinä tilanteessa, kun keskustelutoverimme vetää yhtä-äkkiä esiin kortin ja heiluttelee sitä ylemmyydentuntoisena nenämme edessä. Moni on hoksannut myös itse tuon kortin ylivertaisuuden, ja oppinut käyttämään sitä pääsylippuna ulos hankalimmastakin tilanteesta. Se on ylivoimainen kortti, joka mykistää vastapuolen tai keskeyttää epämiellyttävään suuntaan ajautuvan keskustelun. Se on hevosmaailman punainen kortti, jonka esiin vetämisen jälkeen ei saa enää kommentoida vaan pitää poistua jäähylle. Se todistaa väitteen oikeaksi tai vääräksi, aina tilanteen mukaan. Se kumoaa kaikki argumentit. Sitä ei voi kyseenalaistaa, sillä se on aina ollut ja on aina tuleva olemaan absoluuttinen totuus asiassa kuin asiassa. Se on villihevoskortti.

Mikä on tuon kortin syvin olemus, ja onko se niin kaikkivoipa, kun uskomme? Jatka lukemista ”Villihevoskortti”

Lihavat lapsemme

Hevosten lihavuudesta puhutaan nykyään paljon, ja sen haitat hevosen hyvinvoinnille ovat hyvin tunnetut. Poikkeuksena ovat kuitenkin varsat. Pulska varsa nähdään suloisena, hyvin ruokittuna ja kehittyneenä, kun taas laihanpuoleinen varsa poikii korkeintaan eläintensuojelu-ilmoituksen.

Silmämme on tottunut arvostamaan korkeammalle pyöreitä, pehmeitä linjoja kuin teräviä kulmia. Hyvin harvassa ovat kerrat, jolloin jonkun kuulisi moittivan lihavaa varsaa. Eihän lihavaa lastakaan saa moittia.

Jatka lukemista ”Lihavat lapsemme”