Ne komealta kalskahtavat koulutusfraasit

On tietenkin hieno asia, että yhä useampi hevosihminen on kiinnostunut hevosten kanssa kommunikoinnista ja niiden pehmeästä opettamisesta. Kaikkihan ovat kuulleet lauseen ”jokainen hevosen käsittelijä on samalla myös sen kouluttaja.” Hevonenhan ei osaa erottaa koulutustilannetta tavallisesta arkihetkestä.

Komealta kalskahtavasta ehdottomuudestaan huolimatta kyseinen lause itsessään ei tietenkään pidä paikkaansa. Hevonen ei todellakaan ota oppia vastaan keneltä tahansa vastaan tallustavalta kädelliseltä, tai ainakin tahattomasti tapahtunut oppiminen on yleensä ihmisen näkökulmasta negatiivista, joten kouluttamisesta tuskin voidaan puhua. Mutta onhan se hyvän kuuloinen lause jota on kiva toistella kun ei parempaakaan keksitä.

Jatka lukemista ”Ne komealta kalskahtavat koulutusfraasit”

Lemmikkiponeja ja sylihevosia

Jokainen koiran omistaja on varmasti miettinyt ennen koiran hankkimista, että mihin tarpeeseen koira tulee. Metsästyskaveriksi hankitaan metsästyskoira ja sylikoiraksi joku pieni puudeli. Tiedetään myös, että ajokoira tarvitsee paljon liikuntaa. Mikäli runsasta liikuntaa ei voida koiralle tarjota, harkitaan rotua, jolle riittää pienempi tila liikkumiseen.

Entäs sitten jos ei ole mahdollisuutta ottaa koiraa? Ei ehkä pystytä syystä tai toisesta sitoutumaan koiran hoitamiseen ja sen liikunnan tarpeen tyydyttämiseen useita kertoja päivässä. Voidaan todeta, että koira ei siis ole sopiva lemmikki, vaan pohditaan muita vaihtoehtoja. Kissa? Kani? Jotain pienempään tilaan mahtuvaa, marsu ehkä? Allerginen ottaa itselleen kilpikonnan, käärmeen tai akvaariollisen kaloja. Hevoluution toimituksella ei ole laajaa tietoutta akvaariokalojen hoidosta, mutta empiiriset tutkimukset (naapurikyttäys) osoittavat, että joko akvaariokalat eivät kaipaa jokapäiväistä ulkoilua tai sitten naapuri on tosi paska kalan omistaja.

Miten tämä kaikki sitten liittyy hevosiin? Hevonenhan ei ole lemmikki, vai onko sittenkin? Jatka lukemista ”Lemmikkiponeja ja sylihevosia”

Johdonmukaisuusristiriita

Johdonmukaisuus tarkoittaa tilanteesta riippumatta aina samanlaisena toistuvaa toimintaa ja suhtautumista. Tilanteesta riippumattomuus tarkoittaa sitä, että toimintaan ja suhtautumiseen ei vaikuta se, koska, miten, ja missä se tapahtuu. Johdonmukainen toiminta on luotettavaa, ennalta-arvattavaa ja yllätyksetöntä.

Johdonmukainen toiminta johtaa säännön oppimiseen. Sääntö tarkoittaa ohjenuoraa, jota seuraamalla voidaan olettaa päätyvämme tiettyyn lopputulokseen. Sääntöä noudattamalla voimme ennustaa lopputuloksen; mikäli säännössä on poikkeuksia, se ei ole enää sääntö, vaan vaatii tulkitsemista.

Esimerkiksi: Kaverin lyöminen on kiellettyä. Tämä on sääntö. Tällaisen säännön vallitessa kaveri voi elää vapaasti ja olla oma itsensä, ilman pelkoa lyödyksi tulemisesta. Jos säännössä on tulkinnanvaraa, eli kaveria saa lyödä silloin kun se ärsyttää, ei sääntö ole enää johdonmukainen. Tällöin kaveri joutuu varomaan sanojaan, koska saattaa tulla lyödyksi, mikäli ärsyttää muita. Tällöin säännön tulkinta on mielivaltaista lyöjän osalta, eikä sääntö ole enää johdonmukainen. Jatka lukemista ”Johdonmukaisuusristiriita”

Yhteisön yksinäiset

Hevonen on ehdoton laumaeläin. Hevosen sosiaaliset tarpeet täyttyvät vasta, kun se pääsee näkemään ja koskettamaan toisia hevosia.

Se on laumaeläin niin vahvasti, että jopa sen oma identiteetti, kuinka se kokee itse itsensä, muodostuu sen mukaan, kuinka lauma siihen suhtautuu. Itseään vahvempien hevosten kanssa laumassa elävä hevonen pitää itseään nöyränä persoonana, itseään lempeämpien seurassa elävä taas harvinaisen kovana tyyppinä. Saman hevosen luonne voi muuttua kuin yö tai päivä lauman vaikutuksen mukaan, sillä hevosen yksilöllinen luonne on aina altis lauman vaikutukselle. Se ei ole mitään ilman laumaansa. Jatka lukemista ”Yhteisön yksinäiset”

Mainonnan uhrit

Paikallinen uusi talli tunkee mainoksiaan alueen facebook-kirpputorille. Ärsyttävää. Ryhmähän on tarkoitettu myymistä varten. Siis käytettyjen tavaroiden myymistä varten. Ei talliyrittäjien mainoksia varten. Facebookia selaillessasi samat mainokset pompsahtavat silmillesi useammasta paikasta. Samaa mainosta on jaettu myös kaikkien lähikuntien puskaradio-ryhmiin. Tuplaärsyttävää asiasta tekee sen, että yksi kaverisi on mennyt jakamaan myös tuon pikkutallin julkaisun omalla aikajanallaan. Taitaa olla vähän yksinkertainen kaveri, eikö se tajua mainostavansa ilmaiseksi sitä tallia?

Törmäät saman tallin paperiseen mainokseen paikallisessa kahvilassa käydessäsi. Mikä sekin luulee olevansa? Onko se oma talli muka niin erinomainen, että sitä pitää joka paikassa mainostaa. Aika tyrkkyä tunkea mainoksiaan joka paikkaan. Vaikuttaa ehkä jopa vähän epätoivoiselta? Kyllähän asiakkaat löytävät laadukkaalle tallille ilman mainontaakin. Puskaradion voima on valtava, kaikkihan sen tietää.

Pilaako pienyrittäjä sinunkin päiväsi? Oletko sinäkin mainonnan uhri?

Jatka lukemista ”Mainonnan uhrit”

Valitse puolueesi!

Eduskuntavaalit olivat ja menivät. Äänestitkö itse yksilöä vai puoluetta? Vai jäikö äänestäminen taas väliin syystä tai toisesta? Syitähän on monia; olin kisoissa, oli niin hyvä ratsastussää, nukuin koko päivän valvottuani edellisen yön hevoseni kanssa ähkyvalvojaisissa, en yksinkertaisesti muistanut, koska pääni on täynnä ka- prosentteja, muuntokelpoista energiaa ja srv-arvoja. Tai yksinkertaisesti: en vain ymmärrä politiikasta p*skaakaan.

Ei hätää, aina tulee uusia laidun- ei kun siis vaalikausia, ja vastaisen varalle Hevoluutio on koonnut selkeät kuvaukset suurimpien puolueiden toimintatavoista ja tavoitteista. Jos aloitat puolueiden vertailun jo nyt, ehkä ensi vaaleissa sitten pääset jo äänestyskopille saakka…

Sosiaalihevoskraatit (SHK) ovat tallimaailman tasapaksuimpia jees-ihmisiä. He eivät aiheuta närää kenessäkään ikävillä mielipiteillä, koska heillä ei ole minkäänlaisia mielipiteitä mistään, ja muistavat aina kysyä kanssaihmisiltään, kuinka nämä voivat – vaikka ko. ihmisellä olisi juuri puhelu tai haastava matolääkkeen syöttö kesken. Jatka lukemista ”Valitse puolueesi!”

Dinosaurus

Tiedättekö sen tyypin? Hän ei käy juhlissa, eikä hän lomaile. Hän ei sairastu, ja vaikka sairastuisikin, ei hän pidä sairaslomia. Itsestään huolehtiminen on nynnyille, ja parisuhteesta huolehtiminen riippuvaisuutta. Hänen työpäivänsä venyvät 16-tuntisiksi ja työviikkonsa kahdeksanpäiväisiksi. Hänen ihmisarvonsa riippuu siitä, kuinka paljon hän tekee töitä ja kuinka rankkaa työtä se on.

Jatka lukemista ”Dinosaurus”

Aivan paska blogiteksti

Ah, kevät!

Linnut laulavat, aurinko paistaa ja irtokarva pöllyää. Lumi sulaa…

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää, sanoi hevosenomistaja keväällä. Tarhoista sulavan lumen alta paljastuu keskimäärin kaksi kuutiota lantaa per tarhattu hevonen. Sulavesi juoksuttaa ihanan rusehtavaa lientä koko talliympäristöön ja tuoksu on nätisti sanottuna maalaismainen. Kylään tullut kaupunkilaisserkku katsoo järkytyksen- ja kuvotuksensekaisin tuntein talvikarvaa laattoina pudottavaa, kapista kärsivää mammuttia muistuttavaa ponia. Ja sen jalkojen alla jylhinä kohoavia lantavuoristoja.

Jatka lukemista ”Aivan paska blogiteksti”

Terveysparadoksi

Meistä jokainen on kuullut ainakin kerran sen työhevostarinan. Sen tarinan, joka juolahtaa mieleen kaikille jonneja vanhemmille, kun he näkevät suomenhevosen. Tarinan isän, isoisän tai ainakin naapurin työhevosesta, joka oli maailman kiltein tai hirvittävän vihainen – se saattoi olla ori tai tamma. Se saattoi ehkä tulla toimeen vain tilan isännän kanssa, tai sitten toimia lasten ystävänä ja huviratsuna auranvedon lomassa. Se työhevonen oli yleensä tilan ylpeys, auranvetäjä, savottakumppani, tukkijätkä parhaimmasta päästä. Yleensä se oli nimenomaisesti vanha työhevonen. Se eli ainakin kaksikymmentävuotiaaksi, ellei kolmekymppiseksikin.

Ennen hevoselle annettiin kauroja ja heinää, apetta tai silppua. Yöt se seisoi tallissa ja kesät laitumella. Loishäätöön sille annettiin kuusien oksia, ja ummetusähkyyn pannukahvia.

Jatka lukemista ”Terveysparadoksi”

Vinoutuneet kuplissaan

Jos tämä ei olisi Hevoluutio, vaan tämä olisi facebook-keskustelu, voisin korvata koko tämän kirjoituksen yksinkertaisesti sanoilla ”Muistakaa lähdekritiikki!” Näillä sanoilla voimme torjua minkä tahansa informaation, josta emme pidä. Sen lisäksi vaikutamme todella älykkäiltä kanssakeskustelijamme mielestä, koska osaamme olla kriittisiä. Vai osaammeko? Aikuisten oikeesti? Suurin osa lukijoista tässä vaiheessa kokee tietenkin osaavansa. Juuri heille suosittelen postauksen lukemista loppuun saakka. Ajatuksella.

Onko lähdekritiikistä mitään hyötyä, jos aivomme ovat lähtökohtaisesti vinoutuneet ja elämme informaatiokuplassa? Niin missä??

Jatka lukemista ”Vinoutuneet kuplissaan”