Lemmikkiponeja ja sylihevosia

Jokainen koiran omistaja on varmasti miettinyt ennen koiran hankkimista, että mihin tarpeeseen koira tulee. Metsästyskaveriksi hankitaan metsästyskoira ja sylikoiraksi joku pieni puudeli. Tiedetään myös, että ajokoira tarvitsee paljon liikuntaa. Mikäli runsasta liikuntaa ei voida koiralle tarjota, harkitaan rotua, jolle riittää pienempi tila liikkumiseen.

Entäs sitten jos ei ole mahdollisuutta ottaa koiraa? Ei ehkä pystytä syystä tai toisesta sitoutumaan koiran hoitamiseen ja sen liikunnan tarpeen tyydyttämiseen useita kertoja päivässä. Voidaan todeta, että koira ei siis ole sopiva lemmikki, vaan pohditaan muita vaihtoehtoja. Kissa? Kani? Jotain pienempään tilaan mahtuvaa, marsu ehkä? Allerginen ottaa itselleen kilpikonnan, käärmeen tai akvaariollisen kaloja. Hevoluution toimituksella ei ole laajaa tietoutta akvaariokalojen hoidosta, mutta empiiriset tutkimukset (naapurikyttäys) osoittavat, että joko akvaariokalat eivät kaipaa jokapäiväistä ulkoilua tai sitten naapuri on tosi paska kalan omistaja.

Miten tämä kaikki sitten liittyy hevosiin? Hevonenhan ei ole lemmikki, vai onko sittenkin? Jatka lukemista ”Lemmikkiponeja ja sylihevosia”

Inhimillistämättömyydessään ikävä ajatus

Niitä ei koskaan tule hankkia hetken mielijohteesta. Me opiskelemme niiden hoitoa, psykologiaa, ruokintaa ja liikebiomekaniikkaa vuosikaudet, ennen kuin edes harkitsemme oman hankkimista. Silloinkin ennen ostopäätöstä tulee varmistaa, että meillä on riittävästi tukihenkilöitä ja ammattitaitoista apua saatavilla. Eihän niitä hankita vahingossa erään lämpimän kesäyön seurauksena, tai vain siksi, että ollaan tultu johonkin tiettyyn ikään  tai elämäntilanteeseen ja kaikki kaveritkin hankkivat niitä.

Niiden ruokinta lasketaan milligramman tarkkuudella nykyaikaisia ravitsemusohjelmia hyödyntäen. Niille syötetään vitamiinit, kivennäis- ja hivenaineet, unohtamatta maistuvaa ja laboratoriokokein analysoitua varmasti ravitsevaa heinää. Ei niille mitään riisimuroja ja Saarioisen roiskeläppää syötetä.

Jatka lukemista ”Inhimillistämättömyydessään ikävä ajatus”

Totta vai tarua: Hevosshiatsu

Hevosshiatsu on kiinalais-japanilainen hoitomuoto, jossa käsitellään itämaisessa lääketieteessä kehon tavanomaisena rakenteellisena osana pidettyjä meridiaaneja (”energiakanava”). Käsittelyllä on tarkoitus avata tai täyttää näitä energiakanavia, riippuen hoidettavasta alueesta ja hoidon tarkoituksesta. Shiatsu vaikuttaa akupunktion tavoin kohdeyksilön ”Ki”:hin (”elämänvoima, energiavirtaus”).

Jatka lukemista ”Totta vai tarua: Hevosshiatsu”

Terveysparadoksi

Meistä jokainen on kuullut ainakin kerran sen työhevostarinan. Sen tarinan, joka juolahtaa mieleen kaikille jonneja vanhemmille, kun he näkevät suomenhevosen. Tarinan isän, isoisän tai ainakin naapurin työhevosesta, joka oli maailman kiltein tai hirvittävän vihainen – se saattoi olla ori tai tamma. Se saattoi ehkä tulla toimeen vain tilan isännän kanssa, tai sitten toimia lasten ystävänä ja huviratsuna auranvedon lomassa. Se työhevonen oli yleensä tilan ylpeys, auranvetäjä, savottakumppani, tukkijätkä parhaimmasta päästä. Yleensä se oli nimenomaisesti vanha työhevonen. Se eli ainakin kaksikymmentävuotiaaksi, ellei kolmekymppiseksikin.

Ennen hevoselle annettiin kauroja ja heinää, apetta tai silppua. Yöt se seisoi tallissa ja kesät laitumella. Loishäätöön sille annettiin kuusien oksia, ja ummetusähkyyn pannukahvia.

Jatka lukemista ”Terveysparadoksi”

Hiljainen tappaja

Suomalaisten asuntojen radonpitoisuudet ovat maailman suurimpia. Radon on hajuton, mauton ja väritön, mutta voimakkaasti radioaktiivinen jalokaasu, joka syntyy maankuoressa uraanin ja toriumin hajoamistuotteena. Sen siirtymistä maaperästä huoneilmaan ei voida mitenkään aistinvaraisesti tutkia.

Jatka lukemista ”Hiljainen tappaja”

Vapauta hänet luontoon

Kaikki luonnollisuus on hevosalalla valtavassa nosteessa. On luonnollista hevosmiestaitoa, luonnollista ruokintaa ja luonnollisia elinolosuhteita. Siinä missä vielä 80- luvulla hevonen seisoi suurimman osan vuorokaudesta kiinni sidottuna parressa, nostaa päätään nyt kokopäivätarhaukset ja pihatot. Ymmärrämme nykyään paremmin mitä hevonen tarvitsee elääkseen onnellisen hevosen elämän. Onhan se sanomattakin selvää, että mitä luonnollisempaa hevosen elämää hevonen elää, sen parempi. Vai onko?

Jatka lukemista ”Vapauta hänet luontoon”

Väittely: Vapaa heinä vs. rajoitettu heinä

A: Vapaa heinä on hevoselle luonnollinen.

B: Luonnossa hevosen ruoka ei ole yhtä ravinteikasta kuin viljelty heinä. Liian ravinteikas heinä altistaa hevosen elintasosairauksille.

A: Tietenkin vapaasti annettavan heinän laatuun pitää kiinnittää huomiota sekä sisältö tutkia analyysillä. Heinän täytyy olla riittävän ravinneköyhää.

B: Jos hevonen syö liikaa ravinneköyhää heinää, niin sille kasvaa valtava heinämaha. Lihakset eivät kehity ilman riittävää valkuaisen saantia.

Jatka lukemista ”Väittely: Vapaa heinä vs. rajoitettu heinä”

Lihavat lapsemme

Hevosten lihavuudesta puhutaan nykyään paljon, ja sen haitat hevosen hyvinvoinnille ovat hyvin tunnetut. Poikkeuksena ovat kuitenkin varsat. Pulska varsa nähdään suloisena, hyvin ruokittuna ja kehittyneenä, kun taas laihanpuoleinen varsa poikii korkeintaan eläintensuojelu-ilmoituksen.

Silmämme on tottunut arvostamaan korkeammalle pyöreitä, pehmeitä linjoja kuin teräviä kulmia. Hyvin harvassa ovat kerrat, jolloin jonkun kuulisi moittivan lihavaa varsaa. Eihän lihavaa lastakaan saa moittia.

Jatka lukemista ”Lihavat lapsemme”