Ne komealta kalskahtavat koulutusfraasit

On tietenkin hieno asia, että yhä useampi hevosihminen on kiinnostunut hevosten kanssa kommunikoinnista ja niiden pehmeästä opettamisesta. Kaikkihan ovat kuulleet lauseen ”jokainen hevosen käsittelijä on samalla myös sen kouluttaja.” Hevonenhan ei osaa erottaa koulutustilannetta tavallisesta arkihetkestä.

Komealta kalskahtavasta ehdottomuudestaan huolimatta kyseinen lause itsessään ei tietenkään pidä paikkaansa. Hevonen ei todellakaan ota oppia vastaan keneltä tahansa vastaan tallustavalta kädelliseltä, tai ainakin tahattomasti tapahtunut oppiminen on yleensä ihmisen näkökulmasta negatiivista, joten kouluttamisesta tuskin voidaan puhua. Mutta onhan se hyvän kuuloinen lause jota on kiva toistella kun ei parempaakaan keksitä.

Jatka lukemista ”Ne komealta kalskahtavat koulutusfraasit”

Lemmikkiponeja ja sylihevosia

Jokainen koiran omistaja on varmasti miettinyt ennen koiran hankkimista, että mihin tarpeeseen koira tulee. Metsästyskaveriksi hankitaan metsästyskoira ja sylikoiraksi joku pieni puudeli. Tiedetään myös, että ajokoira tarvitsee paljon liikuntaa. Mikäli runsasta liikuntaa ei voida koiralle tarjota, harkitaan rotua, jolle riittää pienempi tila liikkumiseen.

Entäs sitten jos ei ole mahdollisuutta ottaa koiraa? Ei ehkä pystytä syystä tai toisesta sitoutumaan koiran hoitamiseen ja sen liikunnan tarpeen tyydyttämiseen useita kertoja päivässä. Voidaan todeta, että koira ei siis ole sopiva lemmikki, vaan pohditaan muita vaihtoehtoja. Kissa? Kani? Jotain pienempään tilaan mahtuvaa, marsu ehkä? Allerginen ottaa itselleen kilpikonnan, käärmeen tai akvaariollisen kaloja. Hevoluution toimituksella ei ole laajaa tietoutta akvaariokalojen hoidosta, mutta empiiriset tutkimukset (naapurikyttäys) osoittavat, että joko akvaariokalat eivät kaipaa jokapäiväistä ulkoilua tai sitten naapuri on tosi paska kalan omistaja.

Miten tämä kaikki sitten liittyy hevosiin? Hevonenhan ei ole lemmikki, vai onko sittenkin? Jatka lukemista ”Lemmikkiponeja ja sylihevosia”

Johdonmukaisuusristiriita

Johdonmukaisuus tarkoittaa tilanteesta riippumatta aina samanlaisena toistuvaa toimintaa ja suhtautumista. Tilanteesta riippumattomuus tarkoittaa sitä, että toimintaan ja suhtautumiseen ei vaikuta se, koska, miten, ja missä se tapahtuu. Johdonmukainen toiminta on luotettavaa, ennalta-arvattavaa ja yllätyksetöntä.

Johdonmukainen toiminta johtaa säännön oppimiseen. Sääntö tarkoittaa ohjenuoraa, jota seuraamalla voidaan olettaa päätyvämme tiettyyn lopputulokseen. Sääntöä noudattamalla voimme ennustaa lopputuloksen; mikäli säännössä on poikkeuksia, se ei ole enää sääntö, vaan vaatii tulkitsemista.

Esimerkiksi: Kaverin lyöminen on kiellettyä. Tämä on sääntö. Tällaisen säännön vallitessa kaveri voi elää vapaasti ja olla oma itsensä, ilman pelkoa lyödyksi tulemisesta. Jos säännössä on tulkinnanvaraa, eli kaveria saa lyödä silloin kun se ärsyttää, ei sääntö ole enää johdonmukainen. Tällöin kaveri joutuu varomaan sanojaan, koska saattaa tulla lyödyksi, mikäli ärsyttää muita. Tällöin säännön tulkinta on mielivaltaista lyöjän osalta, eikä sääntö ole enää johdonmukainen. Jatka lukemista ”Johdonmukaisuusristiriita”

Inhimillistämättömyydessään ikävä ajatus

Niitä ei koskaan tule hankkia hetken mielijohteesta. Me opiskelemme niiden hoitoa, psykologiaa, ruokintaa ja liikebiomekaniikkaa vuosikaudet, ennen kuin edes harkitsemme oman hankkimista. Silloinkin ennen ostopäätöstä tulee varmistaa, että meillä on riittävästi tukihenkilöitä ja ammattitaitoista apua saatavilla. Eihän niitä hankita vahingossa erään lämpimän kesäyön seurauksena, tai vain siksi, että ollaan tultu johonkin tiettyyn ikään  tai elämäntilanteeseen ja kaikki kaveritkin hankkivat niitä.

Niiden ruokinta lasketaan milligramman tarkkuudella nykyaikaisia ravitsemusohjelmia hyödyntäen. Niille syötetään vitamiinit, kivennäis- ja hivenaineet, unohtamatta maistuvaa ja laboratoriokokein analysoitua varmasti ravitsevaa heinää. Ei niille mitään riisimuroja ja Saarioisen roiskeläppää syötetä.

Jatka lukemista ”Inhimillistämättömyydessään ikävä ajatus”

Ne rauhalliset tädin (ja sedän-) kuljettimet

Yleensä rakastetuimmilla harrastehevosilla on taipumus mukavuudenhaluun ja laiskuuteen. Tämä siitä huolimatta, että kilpa- ja työhevosjalostus pyrkii tarkoituksellisesti pääsemään näistä ominaisuuksista eroon.

Tällainen hevonenhan on joka tädin unelmapuksutin; mukavuudenhaluinen hevonen hidastaa reaktioitaan tarkoituksella, jotta pystyy varmistumaan että sen varmasti on pakko reagoida – ettei vain tule liikuttua turhaan. Jatka lukemista ”Ne rauhalliset tädin (ja sedän-) kuljettimet”

Dinosaurus

Tiedättekö sen tyypin? Hän ei käy juhlissa, eikä hän lomaile. Hän ei sairastu, ja vaikka sairastuisikin, ei hän pidä sairaslomia. Itsestään huolehtiminen on nynnyille, ja parisuhteesta huolehtiminen riippuvaisuutta. Hänen työpäivänsä venyvät 16-tuntisiksi ja työviikkonsa kahdeksanpäiväisiksi. Hänen ihmisarvonsa riippuu siitä, kuinka paljon hän tekee töitä ja kuinka rankkaa työtä se on.

Jatka lukemista ”Dinosaurus”

Luonnottoman positiivista

Nykypäivänä arvostamme sitä kuuluisaa luonnollista hevosmiestaitoa korkealle. Hevoskuiskaajia on kolmetoista tusinassa, ja jokainen heistä tunnustautuu jonkun toisen, ansioituneemman hevoskuiskaajan oppilaaksi; nykypäivänä jonkun tietyn gurun oppilaaksi tunnustaudutaan vaikkapa sillä perusteella, että seuraa ko. henkilön sometilejä aktiivisesti.

Jatka lukemista ”Luonnottoman positiivista”

Hyvät pahat reaktiot

Hevosen reaktiivisuus itsessään ei vielä takaa nopeutta, mutta näillä ominaisuuksilla on usein yhteys toisiinsa. Nopealiikkeisellä hevosella on useammin taipumus reagointiherkkyyteen, kuin luonteeltaan hitaammalla.

Reaktiivinen hevonen käsitetään usein pelokkaaksi, vaikka reagointiherkkyys itsessään ei vielä poissulje rohkeaa luonnetta.

Jatka lukemista ”Hyvät pahat reaktiot”