Villihevoskortti

Kaikkihan meistä on joskus ollut siinä tilanteessa, kun keskustelutoverimme vetää yhtä-äkkiä esiin kortin ja heiluttelee sitä ylemmyydentuntoisena nenämme edessä. Moni on hoksannut myös itse tuon kortin ylivertaisuuden, ja oppinut käyttämään sitä pääsylippuna ulos hankalimmastakin tilanteesta. Se on ylivoimainen kortti, joka mykistää vastapuolen tai keskeyttää epämiellyttävään suuntaan ajautuvan keskustelun. Se on hevosmaailman punainen kortti, jonka esiin vetämisen jälkeen ei saa enää kommentoida vaan pitää poistua jäähylle. Se todistaa väitteen oikeaksi tai vääräksi, aina tilanteen mukaan. Se kumoaa kaikki argumentit. Sitä ei voi kyseenalaistaa, sillä se on aina ollut ja on aina tuleva olemaan absoluuttinen totuus asiassa kuin asiassa. Se on villihevoskortti.

Mikä on tuon kortin syvin olemus, ja onko se niin kaikkivoipa, kun uskomme? Jatka lukemista ”Villihevoskortti”

Maailman napa-apina

Ihmisellä on uskomaton taipumus ylistää omaa erityisyyttään. Se kuuluu lajityypilliseen käyttäytymiseemme, kuten myös kyvyttömyytemme nähdä omaa merkityksettömyyttämme.

Tämä näkyy erityisen hyvin hevosihmisessä. Hevoluution toimituksen suorittaman empiirisen tutkimuksen mukaan yhteiskunnassamme ei ole toista yhtä pahasti egomaniaan taipuvaista ihmisjoukkoa kuin hevosia omistava, kasvattava, kouluttava tai jollakin tapaa hyväkseen käyttävä kansanosa. Jatka lukemista ”Maailman napa-apina”

Rakkaat orjamme

Me kaikki teemme parhaamme pitääksemme hevosemme mahdollisimman hyvinvoivina. Pyrimme täyttämään sen tarpeet, kuten tehtäviimme kuuluu; välillä tuntuu, että huolehdimme hevosistamme paremmin kuin itsestämme. Ymmärrämme, mitä sen ruoansulatusjärjestelmä tarvitsee voidakseen hyvin. Tiedämme, kuinka säilyttää sen tuki- ja liikuntaelimistö terveenä ja toimivana mahdollisimman pitkään. Osaamme tarkkailla sen lihavuuskuntoa ja kehittää sen lihaksistoa ergonomisesti. Pohdimme sen lajityypillisiä ominaisuuksia, tunnustamme sen tarpeen pystyä näkemään ja koskettamaan lajitovereitaan sekä liikkumaan riittävästi. Lähtökohtaisesti kesyhevonen on onnellisempi, terveempi ja hyvinvoivampi kuin koskaan.

Mutta onko se iloinen?

Kokeeko se ylitsepursuavaa elämäniloa?

Nauttiiko se jokaisesta hengenvedostaan ja ottamastaan askeleesta? Jatka lukemista ”Rakkaat orjamme”

Hepokapitalistin painajainen

Vuonna 2015 Yle uutisoi poliisin harmaan talouden torjuntatarkoituksissa tekemästä kuuden euron pizza -kampanjasta. Ajatus kampanjan takana oli, että Suomi on lähtökohtaisesti niin järkyttävän kallis maa yrittää (ja) elää, että alle kuudella eurolla ei kertakaikkiaan voida myydä pizzaa, mikäli yrittäjä hoitaa veronsa ja velvoitteensa asiallisesti. Pizzaa rakastava mutta kovin maksuhaluton kansanosa kohahti aiheesta, kuten mielensäpahoittajien sukupolven tuleekin.

Kuinka tämä liittyy aiheeseemme, paitsi siten että Hevoluution toimitus tunnustautuu suureksi halvan pizzan ystäväksi, on tämä – ratsastuskoulu, vaikkei sitä monesti tulla ajatelleeksi, on myös yritys, johon pätee markkinatalouden lait kuten muihinkin yrityksiin. Ratsastuskoulu ei ole yleishyödyllinen maisemaelementti maalaiskaupungissa, vaan yritys.

Jatka lukemista ”Hepokapitalistin painajainen”

Ampukaa jo?

Helsingin sanomien (jutun löydät täältä)  vuonna 2017 teettämässä mielipidetutkimuksessa suomalaisilta kysyttiin, pitäisikö parantumatonta, kuolemaan johtavaa tautia sairastavalla olla oikeus kuolinapuun. Tutkimuksen mukaan 81 prosenttia suomalaisista miehistä ja 72 prosenttia suomalaisista naisista, eli karkeasti kolme neljästä suomalaisesta kannattaa eutanasiaa. Siis ihmiseutanasiaa.

Jatka lukemista ”Ampukaa jo?”

Lemmikkiponeja ja sylihevosia

Jokainen koiran omistaja on varmasti miettinyt ennen koiran hankkimista, että mihin tarpeeseen koira tulee. Metsästyskaveriksi hankitaan metsästyskoira ja sylikoiraksi joku pieni puudeli. Tiedetään myös, että ajokoira tarvitsee paljon liikuntaa. Mikäli runsasta liikuntaa ei voida koiralle tarjota, harkitaan rotua, jolle riittää pienempi tila liikkumiseen.

Entäs sitten jos ei ole mahdollisuutta ottaa koiraa? Ei ehkä pystytä syystä tai toisesta sitoutumaan koiran hoitamiseen ja sen liikunnan tarpeen tyydyttämiseen useita kertoja päivässä. Voidaan todeta, että koira ei siis ole sopiva lemmikki, vaan pohditaan muita vaihtoehtoja. Kissa? Kani? Jotain pienempään tilaan mahtuvaa, marsu ehkä? Allerginen ottaa itselleen kilpikonnan, käärmeen tai akvaariollisen kaloja. Hevoluution toimituksella ei ole laajaa tietoutta akvaariokalojen hoidosta, mutta empiiriset tutkimukset (naapurikyttäys) osoittavat, että joko akvaariokalat eivät kaipaa jokapäiväistä ulkoilua tai sitten naapuri on tosi paska kalan omistaja.

Miten tämä kaikki sitten liittyy hevosiin? Hevonenhan ei ole lemmikki, vai onko sittenkin? Jatka lukemista ”Lemmikkiponeja ja sylihevosia”

Yhteisön yksinäiset

Hevonen on ehdoton laumaeläin. Hevosen sosiaaliset tarpeet täyttyvät vasta, kun se pääsee näkemään ja koskettamaan toisia hevosia.

Se on laumaeläin niin vahvasti, että jopa sen oma identiteetti, kuinka se kokee itse itsensä, muodostuu sen mukaan, kuinka lauma siihen suhtautuu. Itseään vahvempien hevosten kanssa laumassa elävä hevonen pitää itseään nöyränä persoonana, itseään lempeämpien seurassa elävä taas harvinaisen kovana tyyppinä. Saman hevosen luonne voi muuttua kuin yö tai päivä lauman vaikutuksen mukaan, sillä hevosen yksilöllinen luonne on aina altis lauman vaikutukselle. Se ei ole mitään ilman laumaansa. Jatka lukemista ”Yhteisön yksinäiset”

Inhimillistämättömyydessään ikävä ajatus

Niitä ei koskaan tule hankkia hetken mielijohteesta. Me opiskelemme niiden hoitoa, psykologiaa, ruokintaa ja liikebiomekaniikkaa vuosikaudet, ennen kuin edes harkitsemme oman hankkimista. Silloinkin ennen ostopäätöstä tulee varmistaa, että meillä on riittävästi tukihenkilöitä ja ammattitaitoista apua saatavilla. Eihän niitä hankita vahingossa erään lämpimän kesäyön seurauksena, tai vain siksi, että ollaan tultu johonkin tiettyyn ikään  tai elämäntilanteeseen ja kaikki kaveritkin hankkivat niitä.

Niiden ruokinta lasketaan milligramman tarkkuudella nykyaikaisia ravitsemusohjelmia hyödyntäen. Niille syötetään vitamiinit, kivennäis- ja hivenaineet, unohtamatta maistuvaa ja laboratoriokokein analysoitua varmasti ravitsevaa heinää. Ei niille mitään riisimuroja ja Saarioisen roiskeläppää syötetä.

Jatka lukemista ”Inhimillistämättömyydessään ikävä ajatus”

Kunnes kuolema meidät erottaa

Tiedättekö sen tunteen, kun syttyy intohimo johonkin? Sen pakottavan, villitsevän, lähes huumaavan tunteen, joka saa menemään läpi vaikka harmaasta kivestä saavuttaakseen tavoitteensa?

Entä tiedättekö sen tunteen, kun intohimo kuolee?

Intohimo voi kadota parisuhteesta tai avioliitosta, mutta myös harrastuksesta. Kun ratsastus ei harrastuksena innosta enää, on helppoa jättäytyä pois tunneilta tai jättää kausikorttinsa uusimatta. Oman hevosen omistajalle intohimon katoaminen on hieman suurempi projekti, joka vaatii itsetutkiskelua, oman moraalin tarkastelua, tunteiden kuolettamista ja uusien herättelyä; sekä, valitettavasti, budjetointia ja talousajattelua.

Jatka lukemista ”Kunnes kuolema meidät erottaa”

Ne rauhalliset tädin (ja sedän-) kuljettimet

Yleensä rakastetuimmilla harrastehevosilla on taipumus mukavuudenhaluun ja laiskuuteen. Tämä siitä huolimatta, että kilpa- ja työhevosjalostus pyrkii tarkoituksellisesti pääsemään näistä ominaisuuksista eroon.

Tällainen hevonenhan on joka tädin unelmapuksutin; mukavuudenhaluinen hevonen hidastaa reaktioitaan tarkoituksella, jotta pystyy varmistumaan että sen varmasti on pakko reagoida – ettei vain tule liikuttua turhaan. Jatka lukemista ”Ne rauhalliset tädin (ja sedän-) kuljettimet”