Johdonmukaisuusristiriita

Johdonmukaisuus tarkoittaa tilanteesta riippumatta aina samanlaisena toistuvaa toimintaa ja suhtautumista. Tilanteesta riippumattomuus tarkoittaa sitä, että toimintaan ja suhtautumiseen ei vaikuta se, koska, miten, ja missä se tapahtuu. Johdonmukainen toiminta on luotettavaa, ennalta-arvattavaa ja yllätyksetöntä.

Johdonmukainen toiminta johtaa säännön oppimiseen. Sääntö tarkoittaa ohjenuoraa, jota seuraamalla voidaan olettaa päätyvämme tiettyyn lopputulokseen. Sääntöä noudattamalla voimme ennustaa lopputuloksen; mikäli säännössä on poikkeuksia, se ei ole enää sääntö, vaan vaatii tulkitsemista.

Esimerkiksi: Kaverin lyöminen on kiellettyä. Tämä on sääntö. Tällaisen säännön vallitessa kaveri voi elää vapaasti ja olla oma itsensä, ilman pelkoa lyödyksi tulemisesta. Jos säännössä on tulkinnanvaraa, eli kaveria saa lyödä silloin kun se ärsyttää, ei sääntö ole enää johdonmukainen. Tällöin kaveri joutuu varomaan sanojaan, koska saattaa tulla lyödyksi, mikäli ärsyttää muita. Tällöin säännön tulkinta on mielivaltaista lyöjän osalta, eikä sääntö ole enää johdonmukainen.

Oppiminen tarkoittaa sitä, että tietty tapahtumasarja, ilmiö tai asia painetaan mieleen siten, että se pystytään koska tahansa tietoisesti palauttamaan sieltä ja muuttamaan esimerkiksi fyysiseksi toiminnaksi. Oppiminen on toisin sanottuna tiedostavaa oman toiminnan kehittämistä.

Tiedostaminen taas tarkoittaa sitä, että toimintaa suoritettaessa tavoitellaan tiettyä lopputulosta. Tähän pyritään sillä, että johdonmukaisesti toimiva sääntö on opittu ennalta, ja sitä toteutetaan tarkoituksenmukaisesti.

Hevonen on eläin, joka rakastaa turvallisuutta. Se rakastaa tilanteita, joissa se kokee tietävänsä, mitä se tekee ja mihin sen toiminta johtaa. Se rakastaa tilanteita, joissa on selkeä johdonmukainen kaava, ja joissa se pystyy ennakoimaan lopputuloksen. Tämän vuoksi hevonen rakastaa myös rutiineita. Sille tulee turvallinen olo, kun tapahtumat johtavat aina ennalta-arvattavaan lopputulokseen. Se myös pyrkii toimimaan aina siten, että se pystyy ennakoimaan tulevan lopputuloksen, koska tutut asiat ovat turvallisia. Voidaan siis sanoa, että hevosen kannalta johdonmukaisuus, ennakoitavuus ja säännöllisyys ovat aina positiivisia asioita.

Hevonen rakastaa ennalta-arvattavia tilanteita ja niiden mukanaan tuomaa turvallisuuden tunnetta. Se rakastaa tällaista vakautta niin paljon, että se saattaa toimia jopa itsensä kannalta vahingollisella tavalla vain siksi, että se on toiminut näin aina ennenkin ja pystyy ennakoimaan lopputuloksen.

Tämä ilmiö kohdataan monesti trailerin lastaussillan edessä. Hevonen ei suostu menemään traileriin porkkanapussin perässä ja vastustelee lastausta kaikin keinoin, kunnes se vedetään sinne väkisin liinoilla. Tämän jälkeen hevonen on tyytyväisenä trailerissa ja syö porkkanaa. Tilanne toistuu kerta toisensa jälkeen.

Miksi hevonen ei vain kävellyt porkkanapussin perässä traileriin? Siksi, että se tunnistaa lastaustilanteen ja muistaa viimeksikin vastustelleensa traileriin menoa, kunnes se vedettiin sisään liinoilla ja tämän jälkeen kaikki päätyi hyvin – hevonen selvisi hengissä. Sen mielestä on johdonmukaista ja sitä kautta turvallista, että se vastustelee lastausta, kunnes se lastataan väkisin ja päädytään oletettuun lopputulokseen.

Vaikka porkkanapussin perässä vapaaehtoisesti traileriin käveleminen tuntuisi paljon helpommalta vaihtoehdolta, ei hevonen voi olla varma, kuinka tällainen tilanne päättyisi. Toisin sanottuna, porkkanapussin perässä traileriin käveleminen olisi uudenlainen toimintatapa, eikä hevonen voi olla varma lopputuloksesta, johon se johtaisi. Jos hevosen tulee valita tutun ja turvalliseksi todetun vaihtoehdon ja uudenlaisen mutta potentiaalisesti hyödyllisemmän vaihtoehdon väliltä, valitsee se yleensä aina mieluummin tutun vaihtoehdon.

Näin päädymme tilanteeseen, jossa hevosen kannalta johdonmukaisin toimintatapa olisi lastata se lähtökohtaisesti liinoilla traileriin, jotta sen ei tarvitsisi vaivautua vastustelemaan traileriin menoa ensin. Tällainen toimintatapa johtaisi ennalta-arvattavaan lopputulokseen ja hevonen kokisi olonsa turvalliseksi tietäessään, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tällainen toimintatapa on kuitenkin useiden kanssahevosihmisten mielestä paheksuttava toimintatapa, joten haluaisimme mieluummin opettaa ja kouluttaa hevosta, jotta se oppisi kävelemään vapaaehtoisesti traileriin. Meidän mielestämme on mukavampaa, ettemme joudu pakottamaan hevosta, joten olemme valmiit vaatimaan sitä omaksumaan uusia toimintatapoja, ottamaan uskonloikka ja kokeilemaan onneaan – mitä tapahtuisi jos kävelisin traileriin omin jaloin?

Eläinkoulutuksen etiikan kannalta olennaisin kysymys kuuluu: Onko oikein pakottaa hevonen omaksumaan uudenlainen toimintatapa vain siksi, että se on meidän mielestämme pehmeämpi tapa lastata hevonen traileriin? Vai tulisiko meidän antaa sen pysyä tutussa ja turvallisessa toimintatavassa, jossa se pystyy ennakoimaan lopputuloksen ja josta se ei kuitenkaan oleellisesti kärsi, ja vetää se kerta toisensa jälkeen liinoilla traileriin? Oletko koskaan miettinyt?

Yhteisön yksinäiset

Hevonen on ehdoton laumaeläin. Hevosen sosiaaliset tarpeet täyttyvät vasta, kun se pääsee näkemään ja koskettamaan toisia hevosia.

Se on laumaeläin niin vahvasti, että jopa sen oma identiteetti, kuinka se kokee itse itsensä, muodostuu sen mukaan, kuinka lauma siihen suhtautuu. Itseään vahvempien hevosten kanssa laumassa elävä hevonen pitää itseään nöyränä persoonana, itseään lempeämpien seurassa elävä taas harvinaisen kovana tyyppinä. Saman hevosen luonne voi muuttua kuin yö tai päivä lauman vaikutuksen mukaan, sillä hevosen yksilöllinen luonne on aina altis lauman vaikutukselle. Se ei ole mitään ilman laumaansa. Jatka lukemista ”Yhteisön yksinäiset”

Inhimillistämättömyydessään ikävä ajatus

Niitä ei koskaan tule hankkia hetken mielijohteesta. Me opiskelemme niiden hoitoa, psykologiaa, ruokintaa ja liikebiomekaniikkaa vuosikaudet, ennen kuin edes harkitsemme oman hankkimista. Silloinkin ennen ostopäätöstä tulee varmistaa, että meillä on riittävästi tukihenkilöitä ja ammattitaitoista apua saatavilla. Eihän niitä hankita vahingossa erään lämpimän kesäyön seurauksena, tai vain siksi, että ollaan tultu johonkin tiettyyn ikään  tai elämäntilanteeseen ja kaikki kaveritkin hankkivat niitä.

Niiden ruokinta lasketaan milligramman tarkkuudella nykyaikaisia ravitsemusohjelmia hyödyntäen. Niille syötetään vitamiinit, kivennäis- ja hivenaineet, unohtamatta maistuvaa ja laboratoriokokein analysoitua varmasti ravitsevaa heinää. Ei niille mitään riisimuroja ja Saarioisen roiskeläppää syötetä.

Jatka lukemista ”Inhimillistämättömyydessään ikävä ajatus”

Ne rauhalliset tädin (ja sedän-) kuljettimet

Yleensä rakastetuimmilla harrastehevosilla on taipumus mukavuudenhaluun ja laiskuuteen. Tämä siitä huolimatta, että kilpa- ja työhevosjalostus pyrkii tarkoituksellisesti pääsemään näistä ominaisuuksista eroon.

Tällainen hevonenhan on joka tädin unelmapuksutin; mukavuudenhaluinen hevonen hidastaa reaktioitaan tarkoituksella, jotta pystyy varmistumaan että sen varmasti on pakko reagoida – ettei vain tule liikuttua turhaan. Jatka lukemista ”Ne rauhalliset tädin (ja sedän-) kuljettimet”

Väittely: Karsinatalli vs. pihatto

A: Hevosen täytyy päästä karsinaan lepäämään.

B: Hevonen nukkuu vuorokaudessa muutamia tunteja, ja nekin useassa eri pätkässä. Lopun aikaa hevonen vain seisoo ja pitkästyy.

A: Hevonen lepää muutenkin kuin nukkumalla ja esimerkiksi yksilöllinen ruokinta on helpompi toteuttaa karsinatallissa. Pihatossa hevonen joutuu olemaan muiden hevosten seurassa jatkuvasti ja taistelemaan ruuastaan ja elintilastaan.

Jatka lukemista ”Väittely: Karsinatalli vs. pihatto”

Luonnottoman positiivista

Nykypäivänä arvostamme sitä kuuluisaa luonnollista hevosmiestaitoa korkealle. Hevoskuiskaajia on kolmetoista tusinassa, ja jokainen heistä tunnustautuu jonkun toisen, ansioituneemman hevoskuiskaajan oppilaaksi; nykypäivänä jonkun tietyn gurun oppilaaksi tunnustaudutaan vaikkapa sillä perusteella, että seuraa ko. henkilön sometilejä aktiivisesti.

Jatka lukemista ”Luonnottoman positiivista”

Hyvät pahat reaktiot

Hevosen reaktiivisuus itsessään ei vielä takaa nopeutta, mutta näillä ominaisuuksilla on usein yhteys toisiinsa. Nopealiikkeisellä hevosella on useammin taipumus reagointiherkkyyteen, kuin luonteeltaan hitaammalla.

Reaktiivinen hevonen käsitetään usein pelokkaaksi, vaikka reagointiherkkyys itsessään ei vielä poissulje rohkeaa luonnetta.

Jatka lukemista ”Hyvät pahat reaktiot”