Villihevoskortti

Kaikkihan meistä on joskus ollut siinä tilanteessa, kun keskustelutoverimme vetää yhtä-äkkiä esiin kortin ja heiluttelee sitä ylemmyydentuntoisena nenämme edessä. Moni on hoksannut myös itse tuon kortin ylivertaisuuden, ja oppinut käyttämään sitä pääsylippuna ulos hankalimmastakin tilanteesta. Se on ylivoimainen kortti, joka mykistää vastapuolen tai keskeyttää epämiellyttävään suuntaan ajautuvan keskustelun. Se on hevosmaailman punainen kortti, jonka esiin vetämisen jälkeen ei saa enää kommentoida vaan pitää poistua jäähylle. Se todistaa väitteen oikeaksi tai vääräksi, aina tilanteen mukaan. Se kumoaa kaikki argumentit. Sitä ei voi kyseenalaistaa, sillä se on aina ollut ja on aina tuleva olemaan absoluuttinen totuus asiassa kuin asiassa. Se on villihevoskortti.

Mikä on tuon kortin syvin olemus, ja onko se niin kaikkivoipa, kun uskomme? Jatka lukemista ”Villihevoskortti”

Maailman napa-apina

Ihmisellä on uskomaton taipumus ylistää omaa erityisyyttään. Se kuuluu lajityypilliseen käyttäytymiseemme, kuten myös kyvyttömyytemme nähdä omaa merkityksettömyyttämme.

Tämä näkyy erityisen hyvin hevosihmisessä. Hevoluution toimituksen suorittaman empiirisen tutkimuksen mukaan yhteiskunnassamme ei ole toista yhtä pahasti egomaniaan taipuvaista ihmisjoukkoa kuin hevosia omistava, kasvattava, kouluttava tai jollakin tapaa hyväkseen käyttävä kansanosa. Jatka lukemista ”Maailman napa-apina”

Rakkaat orjamme

Me kaikki teemme parhaamme pitääksemme hevosemme mahdollisimman hyvinvoivina. Pyrimme täyttämään sen tarpeet, kuten tehtäviimme kuuluu; välillä tuntuu, että huolehdimme hevosistamme paremmin kuin itsestämme. Ymmärrämme, mitä sen ruoansulatusjärjestelmä tarvitsee voidakseen hyvin. Tiedämme, kuinka säilyttää sen tuki- ja liikuntaelimistö terveenä ja toimivana mahdollisimman pitkään. Osaamme tarkkailla sen lihavuuskuntoa ja kehittää sen lihaksistoa ergonomisesti. Pohdimme sen lajityypillisiä ominaisuuksia, tunnustamme sen tarpeen pystyä näkemään ja koskettamaan lajitovereitaan sekä liikkumaan riittävästi. Lähtökohtaisesti kesyhevonen on onnellisempi, terveempi ja hyvinvoivampi kuin koskaan.

Mutta onko se iloinen?

Kokeeko se ylitsepursuavaa elämäniloa?

Nauttiiko se jokaisesta hengenvedostaan ja ottamastaan askeleesta? Jatka lukemista ”Rakkaat orjamme”

Ne komealta kalskahtavat koulutusfraasit

On tietenkin hieno asia, että yhä useampi hevosihminen on kiinnostunut hevosten kanssa kommunikoinnista ja niiden pehmeästä opettamisesta. Kaikkihan ovat kuulleet lauseen ”jokainen hevosen käsittelijä on samalla myös sen kouluttaja.” Hevonenhan ei osaa erottaa koulutustilannetta tavallisesta arkihetkestä.

Komealta kalskahtavasta ehdottomuudestaan huolimatta kyseinen lause itsessään ei tietenkään pidä paikkaansa. Hevonen ei todellakaan ota oppia vastaan keneltä tahansa vastaan tallustavalta kädelliseltä, tai ainakin tahattomasti tapahtunut oppiminen on yleensä ihmisen näkökulmasta negatiivista, joten kouluttamisesta tuskin voidaan puhua. Mutta onhan se hyvän kuuloinen lause jota on kiva toistella kun ei parempaakaan keksitä.

Jatka lukemista ”Ne komealta kalskahtavat koulutusfraasit”

Johdonmukaisuusristiriita

Johdonmukaisuus tarkoittaa tilanteesta riippumatta aina samanlaisena toistuvaa toimintaa ja suhtautumista. Tilanteesta riippumattomuus tarkoittaa sitä, että toimintaan ja suhtautumiseen ei vaikuta se, koska, miten, ja missä se tapahtuu. Johdonmukainen toiminta on luotettavaa, ennalta-arvattavaa ja yllätyksetöntä.

Johdonmukainen toiminta johtaa säännön oppimiseen. Sääntö tarkoittaa ohjenuoraa, jota seuraamalla voidaan olettaa päätyvämme tiettyyn lopputulokseen. Sääntöä noudattamalla voimme ennustaa lopputuloksen; mikäli säännössä on poikkeuksia, se ei ole enää sääntö, vaan vaatii tulkitsemista.

Esimerkiksi: Kaverin lyöminen on kiellettyä. Tämä on sääntö. Tällaisen säännön vallitessa kaveri voi elää vapaasti ja olla oma itsensä, ilman pelkoa lyödyksi tulemisesta. Jos säännössä on tulkinnanvaraa, eli kaveria saa lyödä silloin kun se ärsyttää, ei sääntö ole enää johdonmukainen. Tällöin kaveri joutuu varomaan sanojaan, koska saattaa tulla lyödyksi, mikäli ärsyttää muita. Tällöin säännön tulkinta on mielivaltaista lyöjän osalta, eikä sääntö ole enää johdonmukainen. Jatka lukemista ”Johdonmukaisuusristiriita”

Yhteisön yksinäiset

Hevonen on ehdoton laumaeläin. Hevosen sosiaaliset tarpeet täyttyvät vasta, kun se pääsee näkemään ja koskettamaan toisia hevosia.

Se on laumaeläin niin vahvasti, että jopa sen oma identiteetti, kuinka se kokee itse itsensä, muodostuu sen mukaan, kuinka lauma siihen suhtautuu. Itseään vahvempien hevosten kanssa laumassa elävä hevonen pitää itseään nöyränä persoonana, itseään lempeämpien seurassa elävä taas harvinaisen kovana tyyppinä. Saman hevosen luonne voi muuttua kuin yö tai päivä lauman vaikutuksen mukaan, sillä hevosen yksilöllinen luonne on aina altis lauman vaikutukselle. Se ei ole mitään ilman laumaansa. Jatka lukemista ”Yhteisön yksinäiset”

Inhimillistämättömyydessään ikävä ajatus

Niitä ei koskaan tule hankkia hetken mielijohteesta. Me opiskelemme niiden hoitoa, psykologiaa, ruokintaa ja liikebiomekaniikkaa vuosikaudet, ennen kuin edes harkitsemme oman hankkimista. Silloinkin ennen ostopäätöstä tulee varmistaa, että meillä on riittävästi tukihenkilöitä ja ammattitaitoista apua saatavilla. Eihän niitä hankita vahingossa erään lämpimän kesäyön seurauksena, tai vain siksi, että ollaan tultu johonkin tiettyyn ikään  tai elämäntilanteeseen ja kaikki kaveritkin hankkivat niitä.

Niiden ruokinta lasketaan milligramman tarkkuudella nykyaikaisia ravitsemusohjelmia hyödyntäen. Niille syötetään vitamiinit, kivennäis- ja hivenaineet, unohtamatta maistuvaa ja laboratoriokokein analysoitua varmasti ravitsevaa heinää. Ei niille mitään riisimuroja ja Saarioisen roiskeläppää syötetä.

Jatka lukemista ”Inhimillistämättömyydessään ikävä ajatus”

Ne rauhalliset tädin (ja sedän-) kuljettimet

Yleensä rakastetuimmilla harrastehevosilla on taipumus mukavuudenhaluun ja laiskuuteen. Tämä siitä huolimatta, että kilpa- ja työhevosjalostus pyrkii tarkoituksellisesti pääsemään näistä ominaisuuksista eroon.

Tällainen hevonenhan on joka tädin unelmapuksutin; mukavuudenhaluinen hevonen hidastaa reaktioitaan tarkoituksella, jotta pystyy varmistumaan että sen varmasti on pakko reagoida – ettei vain tule liikuttua turhaan. Jatka lukemista ”Ne rauhalliset tädin (ja sedän-) kuljettimet”

Väittely: Karsinatalli vs. pihatto

A: Hevosen täytyy päästä karsinaan lepäämään.

B: Hevonen nukkuu vuorokaudessa muutamia tunteja, ja nekin useassa eri pätkässä. Lopun aikaa hevonen vain seisoo ja pitkästyy.

A: Hevonen lepää muutenkin kuin nukkumalla ja esimerkiksi yksilöllinen ruokinta on helpompi toteuttaa karsinatallissa. Pihatossa hevonen joutuu olemaan muiden hevosten seurassa jatkuvasti ja taistelemaan ruuastaan ja elintilastaan.

Jatka lukemista ”Väittely: Karsinatalli vs. pihatto”

Luonnottoman positiivista

Nykypäivänä arvostamme sitä kuuluisaa luonnollista hevosmiestaitoa korkealle. Hevoskuiskaajia on kolmetoista tusinassa, ja jokainen heistä tunnustautuu jonkun toisen, ansioituneemman hevoskuiskaajan oppilaaksi; nykypäivänä jonkun tietyn gurun oppilaaksi tunnustaudutaan vaikkapa sillä perusteella, että seuraa ko. henkilön sometilejä aktiivisesti.

Jatka lukemista ”Luonnottoman positiivista”