Maailman napa-apina

Ihmisellä on uskomaton taipumus ylistää omaa erityisyyttään. Se kuuluu lajityypilliseen käyttäytymiseemme, kuten myös kyvyttömyytemme nähdä omaa merkityksettömyyttämme.

Tämä näkyy erityisen hyvin hevosihmisessä. Hevoluution toimituksen suorittaman empiirisen tutkimuksen mukaan yhteiskunnassamme ei ole toista yhtä pahasti egomaniaan taipuvaista ihmisjoukkoa kuin hevosia omistava, kasvattava, kouluttava tai jollakin tapaa hyväkseen käyttävä kansanosa. Jatka lukemista ”Maailman napa-apina”

Hevosihmisen sähköoppi

Syksy on aitojen tekemisen aikaa. Hevoset siirtyvät laitumilta takaisin talvitarhoihin, ja lokakuinen räntäsade on tunnetusti parasta mahdollista aika laitella tarhojen aidat kuntoon. Somen keskustelupalstat täyttyvät kysymyksistä, kuinka tehdä se talven kestävä sähköaita, jossa ovelinkin sähkönhaistelijaponi pysyisi myös silloin ”kun maas on hanget ja järki on jäässä, silmä sammunut hevosen omistajan”.

Vinkkejä sähköaitojen tekoon löytyykin niin kanssa-aitaajilta, kuin erilaisten aitaustarvikkeita myyvien firmojen mainoslehtisistäkin. Kun aita on oikeaoppisesti tehty ja sähköpaimen kytketty lankaan kiinni, saatellaan toimitus loppuun lyhyesti sanoin ”tarkista virran kulkeminen aidassa testerillä”. Tässä valveutunut aidan tekijä toki huomaa, että nämä aitaustarvikkeita myyvät yritykset yrittävät vain saada asiakasparoille myytyä vielä hieman tavaraa. Virtatesterien hinnat ovat tunnetusti kohtuuttoman korkeita, halvimmastakin avaimenperätesteristä saattaa joutua pulittamaan 12 euron hinnan. Tämän kaltaisessa tuotteessa tuo hintahan on aivan kohtuuton, jos vertaa sitä esimerkiksi siihen Prestigen uutuussatulahuopaan, jonka saa omakseen vaatimattomalla 159 euron summalla.

Vaan ei hätää! Hevoluution toimitus pelastaa aidan tekijät ja on koonnut tähän postaukseen muutamia yleisimpiä ja taatusti halpoja tapoja testata virran kulku sähköaidassa, täysin ilman turhaa tekniikkaa!

Jatka lukemista ”Hevosihmisen sähköoppi”

Rakkaat orjamme

Me kaikki teemme parhaamme pitääksemme hevosemme mahdollisimman hyvinvoivina. Pyrimme täyttämään sen tarpeet, kuten tehtäviimme kuuluu; välillä tuntuu, että huolehdimme hevosistamme paremmin kuin itsestämme. Ymmärrämme, mitä sen ruoansulatusjärjestelmä tarvitsee voidakseen hyvin. Tiedämme, kuinka säilyttää sen tuki- ja liikuntaelimistö terveenä ja toimivana mahdollisimman pitkään. Osaamme tarkkailla sen lihavuuskuntoa ja kehittää sen lihaksistoa ergonomisesti. Pohdimme sen lajityypillisiä ominaisuuksia, tunnustamme sen tarpeen pystyä näkemään ja koskettamaan lajitovereitaan sekä liikkumaan riittävästi. Lähtökohtaisesti kesyhevonen on onnellisempi, terveempi ja hyvinvoivampi kuin koskaan.

Mutta onko se iloinen?

Kokeeko se ylitsepursuavaa elämäniloa?

Nauttiiko se jokaisesta hengenvedostaan ja ottamastaan askeleesta? Jatka lukemista ”Rakkaat orjamme”

Hepokapitalistin painajainen

Vuonna 2015 Yle uutisoi poliisin harmaan talouden torjuntatarkoituksissa tekemästä kuuden euron pizza -kampanjasta. Ajatus kampanjan takana oli, että Suomi on lähtökohtaisesti niin järkyttävän kallis maa yrittää (ja) elää, että alle kuudella eurolla ei kertakaikkiaan voida myydä pizzaa, mikäli yrittäjä hoitaa veronsa ja velvoitteensa asiallisesti. Pizzaa rakastava mutta kovin maksuhaluton kansanosa kohahti aiheesta, kuten mielensäpahoittajien sukupolven tuleekin.

Kuinka tämä liittyy aiheeseemme, paitsi siten että Hevoluution toimitus tunnustautuu suureksi halvan pizzan ystäväksi, on tämä – ratsastuskoulu, vaikkei sitä monesti tulla ajatelleeksi, on myös yritys, johon pätee markkinatalouden lait kuten muihinkin yrityksiin. Ratsastuskoulu ei ole yleishyödyllinen maisemaelementti maalaiskaupungissa, vaan yritys.

Jatka lukemista ”Hepokapitalistin painajainen”

Lemmikkiponeja ja sylihevosia

Jokainen koiran omistaja on varmasti miettinyt ennen koiran hankkimista, että mihin tarpeeseen koira tulee. Metsästyskaveriksi hankitaan metsästyskoira ja sylikoiraksi joku pieni puudeli. Tiedetään myös, että ajokoira tarvitsee paljon liikuntaa. Mikäli runsasta liikuntaa ei voida koiralle tarjota, harkitaan rotua, jolle riittää pienempi tila liikkumiseen.

Entäs sitten jos ei ole mahdollisuutta ottaa koiraa? Ei ehkä pystytä syystä tai toisesta sitoutumaan koiran hoitamiseen ja sen liikunnan tarpeen tyydyttämiseen useita kertoja päivässä. Voidaan todeta, että koira ei siis ole sopiva lemmikki, vaan pohditaan muita vaihtoehtoja. Kissa? Kani? Jotain pienempään tilaan mahtuvaa, marsu ehkä? Allerginen ottaa itselleen kilpikonnan, käärmeen tai akvaariollisen kaloja. Hevoluution toimituksella ei ole laajaa tietoutta akvaariokalojen hoidosta, mutta empiiriset tutkimukset (naapurikyttäys) osoittavat, että joko akvaariokalat eivät kaipaa jokapäiväistä ulkoilua tai sitten naapuri on tosi paska kalan omistaja.

Miten tämä kaikki sitten liittyy hevosiin? Hevonenhan ei ole lemmikki, vai onko sittenkin? Jatka lukemista ”Lemmikkiponeja ja sylihevosia”