Ampukaa jo?

Helsingin sanomien (jutun löydät täältä)  vuonna 2017 teettämässä mielipidetutkimuksessa suomalaisilta kysyttiin, pitäisikö parantumatonta, kuolemaan johtavaa tautia sairastavalla olla oikeus kuolinapuun. Tutkimuksen mukaan 81 prosenttia suomalaisista miehistä ja 72 prosenttia suomalaisista naisista, eli karkeasti kolme neljästä suomalaisesta kannattaa eutanasiaa. Siis ihmiseutanasiaa.

14 prosenttia suomalaisista oli armomurhaa vastaan ja 10 prosenttia ei osannut sanoa kantaansa. Toisin sanottuna, vain 14 suomalaista satapäisestä joukosta on sitä mieltä, että ihmistä ei saa päästää tuskistaan. Ei vaikka hän itse sitä haluaisi.

Ajatus on monimutkainen. Ihminenhän kykenee kuitenkin itsemurhaankin. Tosin vihanneksena letkuissa makaavalle yksilölle sen toteuttaminen käytännössä on hyvin haastavaa. Tällainen henkilö ei kuitenkaan myöskään varmaan osaa ilmaista hoitajilleen, viihtyykö vegetatiivisessa tilassaan vai haluaisiko mieluummin lähteä tarkastamaan Pietarin porttien narikkajonoa.

Hevosihmiset jakautuvat karkeasti laskettuna kolmeen joukkoon. Ja tässä tarkoitetaan nyt hevosten eutanasiaa, ei hevosihmisten, vaikka toisinaan osa heistä tuntuukin kaipaavan monttutuomiota – etenkin maanantaisin ja marraskuussa. Koska Helsingin sanomien toimitusta ei kuitenkaan voisi vähempää kiinnostaa hevosmaailman eutanasiapohdinnat ja Hevoluutio-blogin toimitus on aivan liian laiska tutkiakseen asiaa, ei aiheesta ole tehty virallista mielipidemittausta.

Osa hevosihmisistä on sitä mieltä, että painavan syyn kohdalle osuessa vanha, vaivainen tai muutoin kärsivä hevonen tulee päästää niin kutsutusti vihreämmille laitumille. Empiirisen tutkimuksen – jota siis emme koskaan suorittaneet – perusteella tämän ryhmän edustajista yksikään ei ole kuitenkaan valmis tekemään tarkkaa painavan syyn määritelmää, eli tarkalleen ottaen kertomaan, milloin hevonen sitten on liian vanha, vaivainen tai kärsivä elääkseen mielekästä hevosenelämää.

Toinen ryhmä taas ovat ne ihmiset, joiden mielestä jokaista hevosta tulee auttaa elämään mahdollisimman pitkään. Heidän mielestään niin pitkään, kun hevosella vielä on minkäänlaista kykyä tuntea onnea tai iloa elämästään, on sillä oikeus myös sitä eloa jatkaa. Täysin mututuntumaan perustuvan tutkimuksen mukaan tämän ryhmän edustajien akilleen kantapää on heidän lompakkonsa tietämillä. Siinä vaiheessa kun heillä itsellään on kuusi tai useampi jatkuvaa lääkitystä tarvitsevaa hevosta, jotka eivät pysty enää toimimaan ratsuina tai muutoin tuottamaan mitään, heidän rahansa loppuvat kesken.

Kolmas ryhmä ovat ne ihmiset, joiden mielestä hevosta, kuten mitään muutakaan eläintä, ei tule pitää syömässä ja lihomassa, mikäli se ei pysty toimimaan kuten muut yksilöt. Eli toisin sanottuna tuottamaan rahaa tai iloa omistajalleen. Tämän hiljaisen vähemmistön edustajia ei ole löydetty kommentoimaan asiaa mielipidetutkimuksessamme (jota ei koskaan toteutettu), koska heidän sisäänrakennettu kukkahattututkansa sai heidät juoksemaan tallin taakse piiloon välittömästi kun Hevoluutio-blogin toimittaja kuvitteellisesti lähestyi heitä.

Kolmannen ryhmän edustajat jakautuvat itsessään vielä kahteen alalajiin: Kuoppaajiin ja kierrättäjiin. Kuoppaajat hyödyntävät nämä armokuoletetut joka tytön parhaat ystävät ensisijaisesti lannoite- tai koiranruokateollisuudessa. Kierrättäjät taas siirtävät eutanasiaan liittyvän moraalisen ongelman mieluiten seuraavalle käyttäjälle, ja myyvät hevosensa hankositeineen päivineen seuraavaan loppuelämän kotiin.

Millainen itse olet – liipasinherkkä lopettaja vai ajasta ikuisuuteen hoivaaja?

TOIM.HUOM. Erinomaisena lääkkeenä Hevoluutio-blogin toimituksen tuotannolliseen laiskuuteen toimivat jaot, kommentit ja reaktiot sosiaalisessa mediassa sekä Hevoluutio-keskustelusivun seuraaminen, joten kerrothan meistä myös kavereillesi sekä arkkivihollisillesi!