Aivan paska blogiteksti

Ah, kevät!

Linnut laulavat, aurinko paistaa ja irtokarva pöllyää. Lumi sulaa…

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää, sanoi hevosenomistaja keväällä. Tarhoista sulavan lumen alta paljastuu keskimäärin kaksi kuutiota lantaa per tarhattu hevonen. Sulavesi juoksuttaa ihanan rusehtavaa lientä koko talliympäristöön ja tuoksu on nätisti sanottuna maalaismainen. Kylään tullut kaupunkilaisserkku katsoo järkytyksen- ja kuvotuksensekaisin tuntein talvikarvaa laattoina pudottavaa, kapista kärsivää mammuttia muistuttavaa ponia. Ja sen jalkojen alla jylhinä kohoavia lantavuoristoja.

Epätoivo iskee pieneen ihmiseen, ja hevosenpitäjä iltapuhteinaan selailee netistä käytettyjä pienkuormaajia ja vertailee hintoja. Kuten joka ikinen kevät, nytkin hän päätyy lopputulokseen, että ostaa halpa-hallista uuden ruotsalaisen talikon ja tarttuu härkää sarvista kuin tosinainen tai -mies ikään. Pakonomaisella vimmalla viettää hän seuraavat viikot tarhanpohjasta lantaa kaapien. Sillä sitä mukaa kun liettynyttä lantaa kärrää pois, sulaa jää ja lumi sen alta, ja uusi kerros lantaa paljastuu. Tätä oravanpyörää jatkuu suunnilleen juhannukseen saakka.

Koska hevosenpitäjällä ei kevätaikaan ole muuta elämää kuin lannan kaapiminen ulkoilualueiden pohjalta, alkavat sukulaiset ja tuttavat katsomaan hieman pitkään aina hänen puhuessaan, ja vähitellen vältellä hänen seuraansa. Koskapa jokainen lause alkaa sanoilla ”eilen, kun lapioin lantaa, mietin…” ja vointia kysyttäessä hän aloittaa pitkän ja piinallisen kertomuksen lannan lapioinnin aiheuttamista vaivoistaan.

Someen hän päivittää kuvia paitsi ponista irti harjaamistaan karvakasoista, myös tarhan pohjalta kaapimistaan kakkakasoista. Siitä saa karmapisteitä, kun saa todistettua ympäröivälle maailmalle, että on ainakin yrittänyt tehdä jotakin kakkavuoristoilleen. Sitten ovat tietenkin ne besserwisseröivät kanssahevostelijat, jotka pyrkivät jokaiseen kakanlapiointi-kuvaan mainostamaan sitä, kuinka itse ovat siivonneet tarhoja koko talven ajan joka päivä ja kolme kertaa päivässä, ja nyt hiekka hohtaa puhtaana kuin vauvan pylly. Tai ne toiset, jotka kehuskelevat pienkuormaajallaan. Leuka rintaan ja talikko kauniiseen käteen, hevosenpitäjä, kyllä se siitä.

Mutta hei! Ajatelkaa positiivisesti. Kevät on vain kerran vuodessa. Ne kaikki kakkavuoristot eivät ole silkkaa sitä itseään; kakkaa on vain pintakerroksessa, valtaosa vuoristosta koostuu jäästä ja lumesta. Lanta myös tarjoaa loistavan kasvualustan ja elinolot pieneliöille, jotka nykyisen maatalouden tehostumisen myötä ovat alkaneet hävitä luonnostamme. Hyönteiset houkuttelevat pääskysiä, ja pääskysestä ei tunnetusti ole päivääkään kesään. Lanta hidastaa maanpohjan sulamista, jolloin lähes yhtä ihastuttava kuravelli-lillinkiaika saattaa alkaa myöhemmin ja ponisi ehtii laitumelle kuivin jaloin. Lantakerros tuo myös pitoa jäätikkötarhan pohjaan, joten kengättömät kaviokkaat eivät välttämättä katko aivan kaikkia jalkojaan välittömästi lämpötilan noustessa plussan puolelle.

Ja, kokemuksen syvällä rintaäänellä: Kyllä se kakka johonkin katoaa viimeistään ensi syksynä, kun musta kuravelli valtaa tarhanpohjat. Smack smack ja mäisk mäisk ja slurt slurt sitten vaan.

Onneksi kohta on sentään kesä. Ja eipä sitten yhtään laskeskella, kuinka monta viikkoa on syyskuuhun.

Miten on, siivoatko keväällä tarhoja mielelläsi vai vaan siksi kun muutkin siivoavat? Onko tarhojen siivoaminen sinulle pakkomielle vai mukavaa puuhastelua silloin kun ei ole muutakaan tekemistä?

Keskustele ja kommentoi Hevoluution facebookissa!