VAIHTOEHTOJA, EI TOTUUKSIA.
Tervetuloa Suomen ristiriitaisimman ja provosoivimman hevosblogin pariin!
Hevoluutioteoria kääntää mustan valkoiseksi ja valkoisen mustaksi niin monta kertaa, että jäljelle jää enää tuhansia eri harmaan sävyjä. Me emme kerro täällä omia mielipiteitämme. Me emme myöskään kerro totuuksia. Me esittelemme vaihtoehtoja.
Hevosshiatsu on kiinalais-japanilainen hoitomuoto, jossa käsitellään itämaisessa lääketieteessä kehon tavanomaisena rakenteellisena osana pidettyjä meridiaaneja (”energiakanava”). Käsittelyllä on tarkoitus avata tai täyttää näitä energiakanavia, riippuen hoidettavasta alueesta ja hoidon tarkoituksesta. Shiatsu vaikuttaa akupunktion tavoin kohdeyksilön ”Ki”:hin (”elämänvoima, energiavirtaus”).
Tiedättekö sen tunteen, kun syttyy intohimo johonkin? Sen pakottavan, villitsevän, lähes huumaavan tunteen, joka saa menemään läpi vaikka harmaasta kivestä saavuttaakseen tavoitteensa?
Entä tiedättekö sen tunteen, kun intohimo kuolee?
Intohimo voi kadota parisuhteesta tai avioliitosta, mutta myös harrastuksesta. Kun ratsastus ei harrastuksena innosta enää, on helppoa jättäytyä pois tunneilta tai jättää kausikorttinsa uusimatta. Oman hevosen omistajalle intohimon katoaminen on hieman suurempi projekti, joka vaatii itsetutkiskelua, oman moraalin tarkastelua, tunteiden kuolettamista ja uusien herättelyä; sekä, valitettavasti, budjetointia ja talousajattelua.
Paikallinen uusi talli tunkee mainoksiaan alueen facebook-kirpputorille. Ärsyttävää. Ryhmähän on tarkoitettu myymistä varten. Siis käytettyjen tavaroiden myymistä varten. Ei talliyrittäjien mainoksia varten. Facebookia selaillessasi samat mainokset pompsahtavat silmillesi useammasta paikasta. Samaa mainosta on jaettu myös kaikkien lähikuntien puskaradio-ryhmiin. Tuplaärsyttävää asiasta tekee sen, että yksi kaverisi on mennyt jakamaan myös tuon pikkutallin julkaisun omalla aikajanallaan. Taitaa olla vähän yksinkertainen kaveri, eikö se tajua mainostavansa ilmaiseksi sitä tallia?
Törmäät saman tallin paperiseen mainokseen paikallisessa kahvilassa käydessäsi. Mikä sekin luulee olevansa? Onko se oma talli muka niin erinomainen, että sitä pitää joka paikassa mainostaa. Aika tyrkkyä tunkea mainoksiaan joka paikkaan. Vaikuttaa ehkä jopa vähän epätoivoiselta? Kyllähän asiakkaat löytävät laadukkaalle tallille ilman mainontaakin. Puskaradion voima on valtava, kaikkihan sen tietää.
Pilaako pienyrittäjä sinunkin päiväsi? Oletko sinäkin mainonnan uhri?
Yleensä rakastetuimmilla harrastehevosilla on taipumus mukavuudenhaluun ja laiskuuteen. Tämä siitä huolimatta, että kilpa- ja työhevosjalostus pyrkii tarkoituksellisesti pääsemään näistä ominaisuuksista eroon.
Tällainen hevonenhan on joka tädin unelmapuksutin; mukavuudenhaluinen hevonen hidastaa reaktioitaan tarkoituksella, jotta pystyy varmistumaan että sen varmasti on pakko reagoida – ettei vain tule liikuttua turhaan. Jatka lukemista ”Ne rauhalliset tädin (ja sedän-) kuljettimet”
A: Hevosen täytyy päästä karsinaan lepäämään.
B: Hevonen nukkuu vuorokaudessa muutamia tunteja, ja nekin useassa eri pätkässä. Lopun aikaa hevonen vain seisoo ja pitkästyy.
A: Hevonen lepää muutenkin kuin nukkumalla ja esimerkiksi yksilöllinen ruokinta on helpompi toteuttaa karsinatallissa. Pihatossa hevonen joutuu olemaan muiden hevosten seurassa jatkuvasti ja taistelemaan ruuastaan ja elintilastaan.
Eduskuntavaalit olivat ja menivät. Äänestitkö itse yksilöä vai puoluetta? Vai jäikö äänestäminen taas väliin syystä tai toisesta? Syitähän on monia; olin kisoissa, oli niin hyvä ratsastussää, nukuin koko päivän valvottuani edellisen yön hevoseni kanssa ähkyvalvojaisissa, en yksinkertaisesti muistanut, koska pääni on täynnä ka- prosentteja, muuntokelpoista energiaa ja srv-arvoja. Tai yksinkertaisesti: en vain ymmärrä politiikasta p*skaakaan.
Ei hätää, aina tulee uusia laidun- ei kun siis vaalikausia, ja vastaisen varalle Hevoluutio on koonnut selkeät kuvaukset suurimpien puolueiden toimintatavoista ja tavoitteista. Jos aloitat puolueiden vertailun jo nyt, ehkä ensi vaaleissa sitten pääset jo äänestyskopille saakka…
Sosiaalihevoskraatit (SHK) ovat tallimaailman tasapaksuimpia jees-ihmisiä. He eivät aiheuta närää kenessäkään ikävillä mielipiteillä, koska heillä ei ole minkäänlaisia mielipiteitä mistään, ja muistavat aina kysyä kanssaihmisiltään, kuinka nämä voivat – vaikka ko. ihmisellä olisi juuri puhelu tai haastava matolääkkeen syöttö kesken. Jatka lukemista ”Valitse puolueesi!”
Tiedättekö sen tyypin? Hän ei käy juhlissa, eikä hän lomaile. Hän ei sairastu, ja vaikka sairastuisikin, ei hän pidä sairaslomia. Itsestään huolehtiminen on nynnyille, ja parisuhteesta huolehtiminen riippuvaisuutta. Hänen työpäivänsä venyvät 16-tuntisiksi ja työviikkonsa kahdeksanpäiväisiksi. Hänen ihmisarvonsa riippuu siitä, kuinka paljon hän tekee töitä ja kuinka rankkaa työtä se on.
Ah, kevät!
Linnut laulavat, aurinko paistaa ja irtokarva pöllyää. Lumi sulaa…
Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää, sanoi hevosenomistaja keväällä. Tarhoista sulavan lumen alta paljastuu keskimäärin kaksi kuutiota lantaa per tarhattu hevonen. Sulavesi juoksuttaa ihanan rusehtavaa lientä koko talliympäristöön ja tuoksu on nätisti sanottuna maalaismainen. Kylään tullut kaupunkilaisserkku katsoo järkytyksen- ja kuvotuksensekaisin tuntein talvikarvaa laattoina pudottavaa, kapista kärsivää mammuttia muistuttavaa ponia. Ja sen jalkojen alla jylhinä kohoavia lantavuoristoja.
Meistä jokainen on kuullut ainakin kerran sen työhevostarinan. Sen tarinan, joka juolahtaa mieleen kaikille jonneja vanhemmille, kun he näkevät suomenhevosen. Tarinan isän, isoisän tai ainakin naapurin työhevosesta, joka oli maailman kiltein tai hirvittävän vihainen – se saattoi olla ori tai tamma. Se saattoi ehkä tulla toimeen vain tilan isännän kanssa, tai sitten toimia lasten ystävänä ja huviratsuna auranvedon lomassa. Se työhevonen oli yleensä tilan ylpeys, auranvetäjä, savottakumppani, tukkijätkä parhaimmasta päästä. Yleensä se oli nimenomaisesti vanha työhevonen. Se eli ainakin kaksikymmentävuotiaaksi, ellei kolmekymppiseksikin.
Ennen hevoselle annettiin kauroja ja heinää, apetta tai silppua. Yöt se seisoi tallissa ja kesät laitumella. Loishäätöön sille annettiin kuusien oksia, ja ummetusähkyyn pannukahvia.
Nykypäivänä arvostamme sitä kuuluisaa luonnollista hevosmiestaitoa korkealle. Hevoskuiskaajia on kolmetoista tusinassa, ja jokainen heistä tunnustautuu jonkun toisen, ansioituneemman hevoskuiskaajan oppilaaksi; nykypäivänä jonkun tietyn gurun oppilaaksi tunnustaudutaan vaikkapa sillä perusteella, että seuraa ko. henkilön sometilejä aktiivisesti.