VAIHTOEHTOJA, EI TOTUUKSIA.
Tervetuloa Suomen ristiriitaisimman ja provosoivimman hevosblogin pariin!
Hevoluutioteoria kääntää mustan valkoiseksi ja valkoisen mustaksi niin monta kertaa, että jäljelle jää enää tuhansia eri harmaan sävyjä. Me emme kerro täällä omia mielipiteitämme. Me emme myöskään kerro totuuksia. Me esittelemme vaihtoehtoja.
Kaikkihan meistä on joskus ollut siinä tilanteessa, kun keskustelutoverimme vetää yhtä-äkkiä esiin kortin ja heiluttelee sitä ylemmyydentuntoisena nenämme edessä. Moni on hoksannut myös itse tuon kortin ylivertaisuuden, ja oppinut käyttämään sitä pääsylippuna ulos hankalimmastakin tilanteesta. Se on ylivoimainen kortti, joka mykistää vastapuolen tai keskeyttää epämiellyttävään suuntaan ajautuvan keskustelun. Se on hevosmaailman punainen kortti, jonka esiin vetämisen jälkeen ei saa enää kommentoida vaan pitää poistua jäähylle. Se todistaa väitteen oikeaksi tai vääräksi, aina tilanteen mukaan. Se kumoaa kaikki argumentit. Sitä ei voi kyseenalaistaa, sillä se on aina ollut ja on aina tuleva olemaan absoluuttinen totuus asiassa kuin asiassa. Se on villihevoskortti.
Mikä on tuon kortin syvin olemus, ja onko se niin kaikkivoipa, kun uskomme? Jatka lukemista ”Villihevoskortti”
Ihmisellä on uskomaton taipumus ylistää omaa erityisyyttään. Se kuuluu lajityypilliseen käyttäytymiseemme, kuten myös kyvyttömyytemme nähdä omaa merkityksettömyyttämme.
Tämä näkyy erityisen hyvin hevosihmisessä. Hevoluution toimituksen suorittaman empiirisen tutkimuksen mukaan yhteiskunnassamme ei ole toista yhtä pahasti egomaniaan taipuvaista ihmisjoukkoa kuin hevosia omistava, kasvattava, kouluttava tai jollakin tapaa hyväkseen käyttävä kansanosa. Jatka lukemista ”Maailman napa-apina”
Syksy on aitojen tekemisen aikaa. Hevoset siirtyvät laitumilta takaisin talvitarhoihin, ja lokakuinen räntäsade on tunnetusti parasta mahdollista aika laitella tarhojen aidat kuntoon. Somen keskustelupalstat täyttyvät kysymyksistä, kuinka tehdä se talven kestävä sähköaita, jossa ovelinkin sähkönhaistelijaponi pysyisi myös silloin ”kun maas on hanget ja järki on jäässä, silmä sammunut hevosen omistajan”.
Vinkkejä sähköaitojen tekoon löytyykin niin kanssa-aitaajilta, kuin erilaisten aitaustarvikkeita myyvien firmojen mainoslehtisistäkin. Kun aita on oikeaoppisesti tehty ja sähköpaimen kytketty lankaan kiinni, saatellaan toimitus loppuun lyhyesti sanoin ”tarkista virran kulkeminen aidassa testerillä”. Tässä valveutunut aidan tekijä toki huomaa, että nämä aitaustarvikkeita myyvät yritykset yrittävät vain saada asiakasparoille myytyä vielä hieman tavaraa. Virtatesterien hinnat ovat tunnetusti kohtuuttoman korkeita, halvimmastakin avaimenperätesteristä saattaa joutua pulittamaan 12 euron hinnan. Tämän kaltaisessa tuotteessa tuo hintahan on aivan kohtuuton, jos vertaa sitä esimerkiksi siihen Prestigen uutuussatulahuopaan, jonka saa omakseen vaatimattomalla 159 euron summalla.
Vaan ei hätää! Hevoluution toimitus pelastaa aidan tekijät ja on koonnut tähän postaukseen muutamia yleisimpiä ja taatusti halpoja tapoja testata virran kulku sähköaidassa, täysin ilman turhaa tekniikkaa!
Me kaikki teemme parhaamme pitääksemme hevosemme mahdollisimman hyvinvoivina. Pyrimme täyttämään sen tarpeet, kuten tehtäviimme kuuluu; välillä tuntuu, että huolehdimme hevosistamme paremmin kuin itsestämme. Ymmärrämme, mitä sen ruoansulatusjärjestelmä tarvitsee voidakseen hyvin. Tiedämme, kuinka säilyttää sen tuki- ja liikuntaelimistö terveenä ja toimivana mahdollisimman pitkään. Osaamme tarkkailla sen lihavuuskuntoa ja kehittää sen lihaksistoa ergonomisesti. Pohdimme sen lajityypillisiä ominaisuuksia, tunnustamme sen tarpeen pystyä näkemään ja koskettamaan lajitovereitaan sekä liikkumaan riittävästi. Lähtökohtaisesti kesyhevonen on onnellisempi, terveempi ja hyvinvoivampi kuin koskaan.
Mutta onko se iloinen?
Kokeeko se ylitsepursuavaa elämäniloa?
Nauttiiko se jokaisesta hengenvedostaan ja ottamastaan askeleesta? Jatka lukemista ”Rakkaat orjamme”
On tietenkin hieno asia, että yhä useampi hevosihminen on kiinnostunut hevosten kanssa kommunikoinnista ja niiden pehmeästä opettamisesta. Kaikkihan ovat kuulleet lauseen ”jokainen hevosen käsittelijä on samalla myös sen kouluttaja.” Hevonenhan ei osaa erottaa koulutustilannetta tavallisesta arkihetkestä.
Komealta kalskahtavasta ehdottomuudestaan huolimatta kyseinen lause itsessään ei tietenkään pidä paikkaansa. Hevonen ei todellakaan ota oppia vastaan keneltä tahansa vastaan tallustavalta kädelliseltä, tai ainakin tahattomasti tapahtunut oppiminen on yleensä ihmisen näkökulmasta negatiivista, joten kouluttamisesta tuskin voidaan puhua. Mutta onhan se hyvän kuuloinen lause jota on kiva toistella kun ei parempaakaan keksitä.
Vuonna 2015 Yle uutisoi poliisin harmaan talouden torjuntatarkoituksissa tekemästä kuuden euron pizza -kampanjasta. Ajatus kampanjan takana oli, että Suomi on lähtökohtaisesti niin järkyttävän kallis maa yrittää (ja) elää, että alle kuudella eurolla ei kertakaikkiaan voida myydä pizzaa, mikäli yrittäjä hoitaa veronsa ja velvoitteensa asiallisesti. Pizzaa rakastava mutta kovin maksuhaluton kansanosa kohahti aiheesta, kuten mielensäpahoittajien sukupolven tuleekin.
Kuinka tämä liittyy aiheeseemme, paitsi siten että Hevoluution toimitus tunnustautuu suureksi halvan pizzan ystäväksi, on tämä – ratsastuskoulu, vaikkei sitä monesti tulla ajatelleeksi, on myös yritys, johon pätee markkinatalouden lait kuten muihinkin yrityksiin. Ratsastuskoulu ei ole yleishyödyllinen maisemaelementti maalaiskaupungissa, vaan yritys.
Helsingin sanomien (jutun löydät täältä) vuonna 2017 teettämässä mielipidetutkimuksessa suomalaisilta kysyttiin, pitäisikö parantumatonta, kuolemaan johtavaa tautia sairastavalla olla oikeus kuolinapuun. Tutkimuksen mukaan 81 prosenttia suomalaisista miehistä ja 72 prosenttia suomalaisista naisista, eli karkeasti kolme neljästä suomalaisesta kannattaa eutanasiaa. Siis ihmiseutanasiaa.
Jokainen koiran omistaja on varmasti miettinyt ennen koiran hankkimista, että mihin tarpeeseen koira tulee. Metsästyskaveriksi hankitaan metsästyskoira ja sylikoiraksi joku pieni puudeli. Tiedetään myös, että ajokoira tarvitsee paljon liikuntaa. Mikäli runsasta liikuntaa ei voida koiralle tarjota, harkitaan rotua, jolle riittää pienempi tila liikkumiseen.
Entäs sitten jos ei ole mahdollisuutta ottaa koiraa? Ei ehkä pystytä syystä tai toisesta sitoutumaan koiran hoitamiseen ja sen liikunnan tarpeen tyydyttämiseen useita kertoja päivässä. Voidaan todeta, että koira ei siis ole sopiva lemmikki, vaan pohditaan muita vaihtoehtoja. Kissa? Kani? Jotain pienempään tilaan mahtuvaa, marsu ehkä? Allerginen ottaa itselleen kilpikonnan, käärmeen tai akvaariollisen kaloja. Hevoluution toimituksella ei ole laajaa tietoutta akvaariokalojen hoidosta, mutta empiiriset tutkimukset (naapurikyttäys) osoittavat, että joko akvaariokalat eivät kaipaa jokapäiväistä ulkoilua tai sitten naapuri on tosi paska kalan omistaja.
Miten tämä kaikki sitten liittyy hevosiin? Hevonenhan ei ole lemmikki, vai onko sittenkin? Jatka lukemista ”Lemmikkiponeja ja sylihevosia”
Johdonmukaisuus tarkoittaa tilanteesta riippumatta aina samanlaisena toistuvaa toimintaa ja suhtautumista. Tilanteesta riippumattomuus tarkoittaa sitä, että toimintaan ja suhtautumiseen ei vaikuta se, koska, miten, ja missä se tapahtuu. Johdonmukainen toiminta on luotettavaa, ennalta-arvattavaa ja yllätyksetöntä.
Johdonmukainen toiminta johtaa säännön oppimiseen. Sääntö tarkoittaa ohjenuoraa, jota seuraamalla voidaan olettaa päätyvämme tiettyyn lopputulokseen. Sääntöä noudattamalla voimme ennustaa lopputuloksen; mikäli säännössä on poikkeuksia, se ei ole enää sääntö, vaan vaatii tulkitsemista.
Esimerkiksi: Kaverin lyöminen on kiellettyä. Tämä on sääntö. Tällaisen säännön vallitessa kaveri voi elää vapaasti ja olla oma itsensä, ilman pelkoa lyödyksi tulemisesta. Jos säännössä on tulkinnanvaraa, eli kaveria saa lyödä silloin kun se ärsyttää, ei sääntö ole enää johdonmukainen. Tällöin kaveri joutuu varomaan sanojaan, koska saattaa tulla lyödyksi, mikäli ärsyttää muita. Tällöin säännön tulkinta on mielivaltaista lyöjän osalta, eikä sääntö ole enää johdonmukainen. Jatka lukemista ”Johdonmukaisuusristiriita”
A: Satulan tarkoitus on jakaa painetta.
B: Sen vuoksi rungottoman satulan alla käytetäänkin painetta jakavaa padia. Rungoton satula jakaa painetta jopa tasaisemmin kuin runkosatula, koska se mukautuu paremmin hevosen selän mallin mukaan.
A: Sen vuoksi runkosatula sovitetaan ja muokataan hevoselle sopivaksi. Silloin paine jakautuu tasaisesti isommalle alueelle. Huolimatta erikoispadeista rungottomassa satulassa suurin paine on aina ratsastajan kohdalla.
B: Se ei ole välttämättä huono asia, sillä rungoton satula antaakin hevosen selän takaosalle enemmän tilaa liikkua. Runkosatula lukitsee hevosen selän liikkeen paikalleen. Jatka lukemista ”Väittely: Runkosatula vs. rungoton/joustorunkoinen”