VAIHTOEHTOJA, EI TOTUUKSIA.
Tervetuloa Suomen ristiriitaisimman ja provosoivimman hevosblogin pariin!
Hevoluutioteoria kääntää mustan valkoiseksi ja valkoisen mustaksi niin monta kertaa, että jäljelle jää enää tuhansia eri harmaan sävyjä. Me emme kerro täällä omia mielipiteitämme. Me emme myöskään kerro totuuksia. Me esittelemme vaihtoehtoja.
Jokainen koiran omistaja on varmasti miettinyt ennen koiran hankkimista, että mihin tarpeeseen koira tulee. Metsästyskaveriksi hankitaan metsästyskoira ja sylikoiraksi joku pieni puudeli. Tiedetään myös, että ajokoira tarvitsee paljon liikuntaa. Mikäli runsasta liikuntaa ei voida koiralle tarjota, harkitaan rotua, jolle riittää pienempi tila liikkumiseen.
Entäs sitten jos ei ole mahdollisuutta ottaa koiraa? Ei ehkä pystytä syystä tai toisesta sitoutumaan koiran hoitamiseen ja sen liikunnan tarpeen tyydyttämiseen useita kertoja päivässä. Voidaan todeta, että koira ei siis ole sopiva lemmikki, vaan pohditaan muita vaihtoehtoja. Kissa? Kani? Jotain pienempään tilaan mahtuvaa, marsu ehkä? Allerginen ottaa itselleen kilpikonnan, käärmeen tai akvaariollisen kaloja. Hevoluution toimituksella ei ole laajaa tietoutta akvaariokalojen hoidosta, mutta empiiriset tutkimukset (naapurikyttäys) osoittavat, että joko akvaariokalat eivät kaipaa jokapäiväistä ulkoilua tai sitten naapuri on tosi paska kalan omistaja.
Miten tämä kaikki sitten liittyy hevosiin? Hevonenhan ei ole lemmikki, vai onko sittenkin? Jatka lukemista ”Lemmikkiponeja ja sylihevosia”
Johdonmukaisuus tarkoittaa tilanteesta riippumatta aina samanlaisena toistuvaa toimintaa ja suhtautumista. Tilanteesta riippumattomuus tarkoittaa sitä, että toimintaan ja suhtautumiseen ei vaikuta se, koska, miten, ja missä se tapahtuu. Johdonmukainen toiminta on luotettavaa, ennalta-arvattavaa ja yllätyksetöntä.
Johdonmukainen toiminta johtaa säännön oppimiseen. Sääntö tarkoittaa ohjenuoraa, jota seuraamalla voidaan olettaa päätyvämme tiettyyn lopputulokseen. Sääntöä noudattamalla voimme ennustaa lopputuloksen; mikäli säännössä on poikkeuksia, se ei ole enää sääntö, vaan vaatii tulkitsemista.
Esimerkiksi: Kaverin lyöminen on kiellettyä. Tämä on sääntö. Tällaisen säännön vallitessa kaveri voi elää vapaasti ja olla oma itsensä, ilman pelkoa lyödyksi tulemisesta. Jos säännössä on tulkinnanvaraa, eli kaveria saa lyödä silloin kun se ärsyttää, ei sääntö ole enää johdonmukainen. Tällöin kaveri joutuu varomaan sanojaan, koska saattaa tulla lyödyksi, mikäli ärsyttää muita. Tällöin säännön tulkinta on mielivaltaista lyöjän osalta, eikä sääntö ole enää johdonmukainen.
Oppiminen tarkoittaa sitä, että tietty tapahtumasarja, ilmiö tai asia painetaan mieleen siten, että se pystytään koska tahansa tietoisesti palauttamaan sieltä ja muuttamaan esimerkiksi fyysiseksi toiminnaksi. Oppiminen on toisin sanottuna tiedostavaa oman toiminnan kehittämistä.
Tiedostaminen taas tarkoittaa sitä, että toimintaa suoritettaessa tavoitellaan tiettyä lopputulosta. Tähän pyritään sillä, että johdonmukaisesti toimiva sääntö on opittu ennalta, ja sitä toteutetaan tarkoituksenmukaisesti.
Hevonen on eläin, joka rakastaa turvallisuutta. Se rakastaa tilanteita, joissa se kokee tietävänsä, mitä se tekee ja mihin sen toiminta johtaa. Se rakastaa tilanteita, joissa on selkeä johdonmukainen kaava, ja joissa se pystyy ennakoimaan lopputuloksen. Tämän vuoksi hevonen rakastaa myös rutiineita. Sille tulee turvallinen olo, kun tapahtumat johtavat aina ennalta-arvattavaan lopputulokseen. Se myös pyrkii toimimaan aina siten, että se pystyy ennakoimaan tulevan lopputuloksen, koska tutut asiat ovat turvallisia. Voidaan siis sanoa, että hevosen kannalta johdonmukaisuus, ennakoitavuus ja säännöllisyys ovat aina positiivisia asioita.
Hevonen rakastaa ennalta-arvattavia tilanteita ja niiden mukanaan tuomaa turvallisuuden tunnetta. Se rakastaa tällaista vakautta niin paljon, että se saattaa toimia jopa itsensä kannalta vahingollisella tavalla vain siksi, että se on toiminut näin aina ennenkin ja pystyy ennakoimaan lopputuloksen.
Tämä ilmiö kohdataan monesti trailerin lastaussillan edessä. Hevonen ei suostu menemään traileriin porkkanapussin perässä ja vastustelee lastausta kaikin keinoin, kunnes se vedetään sinne väkisin liinoilla. Tämän jälkeen hevonen on tyytyväisenä trailerissa ja syö porkkanaa. Tilanne toistuu kerta toisensa jälkeen.
Miksi hevonen ei vain kävellyt porkkanapussin perässä traileriin? Siksi, että se tunnistaa lastaustilanteen ja muistaa viimeksikin vastustelleensa traileriin menoa, kunnes se vedettiin sisään liinoilla ja tämän jälkeen kaikki päätyi hyvin – hevonen selvisi hengissä. Sen mielestä on johdonmukaista ja sitä kautta turvallista, että se vastustelee lastausta, kunnes se lastataan väkisin ja päädytään oletettuun lopputulokseen.
Vaikka porkkanapussin perässä vapaaehtoisesti traileriin käveleminen tuntuisi paljon helpommalta vaihtoehdolta, ei hevonen voi olla varma, kuinka tällainen tilanne päättyisi. Toisin sanottuna, porkkanapussin perässä traileriin käveleminen olisi uudenlainen toimintatapa, eikä hevonen voi olla varma lopputuloksesta, johon se johtaisi. Jos hevosen tulee valita tutun ja turvalliseksi todetun vaihtoehdon ja uudenlaisen mutta potentiaalisesti hyödyllisemmän vaihtoehdon väliltä, valitsee se yleensä aina mieluummin tutun vaihtoehdon.
Näin päädymme tilanteeseen, jossa hevosen kannalta johdonmukaisin toimintatapa olisi lastata se lähtökohtaisesti liinoilla traileriin, jotta sen ei tarvitsisi vaivautua vastustelemaan traileriin menoa ensin. Tällainen toimintatapa johtaisi ennalta-arvattavaan lopputulokseen ja hevonen kokisi olonsa turvalliseksi tietäessään, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tällainen toimintatapa on kuitenkin useiden kanssahevosihmisten mielestä paheksuttava toimintatapa, joten haluaisimme mieluummin opettaa ja kouluttaa hevosta, jotta se oppisi kävelemään vapaaehtoisesti traileriin. Meidän mielestämme on mukavampaa, ettemme joudu pakottamaan hevosta, joten olemme valmiit vaatimaan sitä omaksumaan uusia toimintatapoja, ottamaan uskonloikka ja kokeilemaan onneaan – mitä tapahtuisi jos kävelisin traileriin omin jaloin?
Eläinkoulutuksen etiikan kannalta olennaisin kysymys kuuluu: Onko oikein pakottaa hevonen omaksumaan uudenlainen toimintatapa vain siksi, että se on meidän mielestämme pehmeämpi tapa lastata hevonen traileriin? Vai tulisiko meidän antaa sen pysyä tutussa ja turvallisessa toimintatavassa, jossa se pystyy ennakoimaan lopputuloksen ja josta se ei kuitenkaan oleellisesti kärsi, ja vetää se kerta toisensa jälkeen liinoilla traileriin? Oletko koskaan miettinyt?
A: Satulan tarkoitus on jakaa painetta.
B: Sen vuoksi rungottoman satulan alla käytetäänkin painetta jakavaa padia. Rungoton satula jakaa painetta jopa tasaisemmin kuin runkosatula, koska se mukautuu paremmin hevosen selän mallin mukaan.
A: Sen vuoksi runkosatula sovitetaan ja muokataan hevoselle sopivaksi. Silloin paine jakautuu tasaisesti isommalle alueelle. Huolimatta erikoispadeista rungottomassa satulassa suurin paine on aina ratsastajan kohdalla.
B: Se ei ole välttämättä huono asia, sillä rungoton satula antaakin hevosen selän takaosalle enemmän tilaa liikkua. Runkosatula lukitsee hevosen selän liikkeen paikalleen. Jatka lukemista ”Väittely: Runkosatula vs. rungoton/joustorunkoinen”
Hevonen on ehdoton laumaeläin. Hevosen sosiaaliset tarpeet täyttyvät vasta, kun se pääsee näkemään ja koskettamaan toisia hevosia.
Se on laumaeläin niin vahvasti, että jopa sen oma identiteetti, kuinka se kokee itse itsensä, muodostuu sen mukaan, kuinka lauma siihen suhtautuu. Itseään vahvempien hevosten kanssa laumassa elävä hevonen pitää itseään nöyränä persoonana, itseään lempeämpien seurassa elävä taas harvinaisen kovana tyyppinä. Saman hevosen luonne voi muuttua kuin yö tai päivä lauman vaikutuksen mukaan, sillä hevosen yksilöllinen luonne on aina altis lauman vaikutukselle. Se ei ole mitään ilman laumaansa. Jatka lukemista ”Yhteisön yksinäiset”
Niitä ei koskaan tule hankkia hetken mielijohteesta. Me opiskelemme niiden hoitoa, psykologiaa, ruokintaa ja liikebiomekaniikkaa vuosikaudet, ennen kuin edes harkitsemme oman hankkimista. Silloinkin ennen ostopäätöstä tulee varmistaa, että meillä on riittävästi tukihenkilöitä ja ammattitaitoista apua saatavilla. Eihän niitä hankita vahingossa erään lämpimän kesäyön seurauksena, tai vain siksi, että ollaan tultu johonkin tiettyyn ikään tai elämäntilanteeseen ja kaikki kaveritkin hankkivat niitä.
Niiden ruokinta lasketaan milligramman tarkkuudella nykyaikaisia ravitsemusohjelmia hyödyntäen. Niille syötetään vitamiinit, kivennäis- ja hivenaineet, unohtamatta maistuvaa ja laboratoriokokein analysoitua varmasti ravitsevaa heinää. Ei niille mitään riisimuroja ja Saarioisen roiskeläppää syötetä.
Hevosshiatsu on kiinalais-japanilainen hoitomuoto, jossa käsitellään itämaisessa lääketieteessä kehon tavanomaisena rakenteellisena osana pidettyjä meridiaaneja (”energiakanava”). Käsittelyllä on tarkoitus avata tai täyttää näitä energiakanavia, riippuen hoidettavasta alueesta ja hoidon tarkoituksesta. Shiatsu vaikuttaa akupunktion tavoin kohdeyksilön ”Ki”:hin (”elämänvoima, energiavirtaus”).
Tiedättekö sen tunteen, kun syttyy intohimo johonkin? Sen pakottavan, villitsevän, lähes huumaavan tunteen, joka saa menemään läpi vaikka harmaasta kivestä saavuttaakseen tavoitteensa?
Entä tiedättekö sen tunteen, kun intohimo kuolee?
Intohimo voi kadota parisuhteesta tai avioliitosta, mutta myös harrastuksesta. Kun ratsastus ei harrastuksena innosta enää, on helppoa jättäytyä pois tunneilta tai jättää kausikorttinsa uusimatta. Oman hevosen omistajalle intohimon katoaminen on hieman suurempi projekti, joka vaatii itsetutkiskelua, oman moraalin tarkastelua, tunteiden kuolettamista ja uusien herättelyä; sekä, valitettavasti, budjetointia ja talousajattelua.
Paikallinen uusi talli tunkee mainoksiaan alueen facebook-kirpputorille. Ärsyttävää. Ryhmähän on tarkoitettu myymistä varten. Siis käytettyjen tavaroiden myymistä varten. Ei talliyrittäjien mainoksia varten. Facebookia selaillessasi samat mainokset pompsahtavat silmillesi useammasta paikasta. Samaa mainosta on jaettu myös kaikkien lähikuntien puskaradio-ryhmiin. Tuplaärsyttävää asiasta tekee sen, että yksi kaverisi on mennyt jakamaan myös tuon pikkutallin julkaisun omalla aikajanallaan. Taitaa olla vähän yksinkertainen kaveri, eikö se tajua mainostavansa ilmaiseksi sitä tallia?
Törmäät saman tallin paperiseen mainokseen paikallisessa kahvilassa käydessäsi. Mikä sekin luulee olevansa? Onko se oma talli muka niin erinomainen, että sitä pitää joka paikassa mainostaa. Aika tyrkkyä tunkea mainoksiaan joka paikkaan. Vaikuttaa ehkä jopa vähän epätoivoiselta? Kyllähän asiakkaat löytävät laadukkaalle tallille ilman mainontaakin. Puskaradion voima on valtava, kaikkihan sen tietää.
Pilaako pienyrittäjä sinunkin päiväsi? Oletko sinäkin mainonnan uhri?
Yleensä rakastetuimmilla harrastehevosilla on taipumus mukavuudenhaluun ja laiskuuteen. Tämä siitä huolimatta, että kilpa- ja työhevosjalostus pyrkii tarkoituksellisesti pääsemään näistä ominaisuuksista eroon.
Tällainen hevonenhan on joka tädin unelmapuksutin; mukavuudenhaluinen hevonen hidastaa reaktioitaan tarkoituksella, jotta pystyy varmistumaan että sen varmasti on pakko reagoida – ettei vain tule liikuttua turhaan. Jatka lukemista ”Ne rauhalliset tädin (ja sedän-) kuljettimet”
A: Hevosen täytyy päästä karsinaan lepäämään.
B: Hevonen nukkuu vuorokaudessa muutamia tunteja, ja nekin useassa eri pätkässä. Lopun aikaa hevonen vain seisoo ja pitkästyy.
A: Hevonen lepää muutenkin kuin nukkumalla ja esimerkiksi yksilöllinen ruokinta on helpompi toteuttaa karsinatallissa. Pihatossa hevonen joutuu olemaan muiden hevosten seurassa jatkuvasti ja taistelemaan ruuastaan ja elintilastaan.